Son ny sitte sorom noo. Ny on molemmat silimät reijjis. Syäntikären pualoosehen mulukuaasehen tuli reikiä pari kolome viikkua takaperin. Ny on puhoottu se toisen pualoonenki.
Emmä tiärä mitä varte noon ny ne mun ainuat silimät reikiä täynnä, ku en oo lääkäri. Onneksi se silimälääkäri on. Ei nolisi varmahan sitä laaseria palio muuv väen kynsihin antanukkaa.
Onneksi ei oo mitää muresmiältä tämämpäivääsestä reissusta tullu. Melekee niinku päiv vastoon. Aika hyviä sanoja se nuari naispualoonen okulaaritohtori mullen sanoo: "Nua sun osuuskaupasta ostamas lukuklasit on ihan hyvät. Et sä sen kummempia mihinkää tartte. Tuas on sullen risetti, hakaase lääkeskaupasta vähä tippoja ja nokota niitä tuahon luukkuhun, mitä justihin reijjitin. Siitä tirskahti pikkuusen verta tuahon trasullen ja sitä nualla nyv vähä vaan huusatahan."
No mitäs siinä seleväs asias. Sanoo se sittev viälä, notta kannattaas käväästä hänen tyänänsä kerrav vuares tästetehempäin. Mymmärrin mitä se koitti posmottaa ja kiittelin pitkähänsä. Pikkuusen siinä harmittelin sairaalan pitkiä käytäviä kulikiesnani, kuv vasta vuaren päästä saa mennä seuraavan kerran. Kattelis tuallaasta nuarta komiaa flikkaa useemminki, varsinki ku ny tuli toristettua nottei näös oo oikiastansa mitää vikaa. Mitä ny vähä likelle kattomises. Eres ulukonäkyä sei millää lailla ruvennu erittelemähän.
Alumperin mä tilasin tualta silimäflikalta aijjan, ku Pohojammaan tohtorilla ei ollu kaikkia rekkulehia mitä tuallaasehen touhuhun oltaasihin tarvittu. Tälloli ja hyvä se. Molin joskus tuumannu, notta mun pitääs saara oikiat klasit päähäni, jotta ne sais olla koko aijjan silimillä. Om menny tosipalio rahaa nuahin halapoohin rilliihin. Niistä pritkuu sangat, ne katuaa joka välis, istuskelen niiren päällen, joskus ajelen autollakin ylitte ja ne jää ny vähintään joka kerta kotia kummä niitä tarttisin johonaki kylällä ja aina autosta on viäty ne viimmeesekki johonki.
Jos mä teen jotaki kynsin, pitää olla nua lukuklasit pääs. Jos mä sitte kävelen ne silimillä vähäki, mä lyän pääni ovipiälehen tai tuun vintin traput alaha pikkuusen hallittemattomasti. Jos mä yritän alakaa iliman rilliä jonkun askarehen kären matkan pääs tai likempänä, ensimmäänen sana on sellaanen, jota ei voi kirioottaa kaikkien luettavaksi tarkootettuhun vihkohon.
Pitää koittaa keksiä kaikemmaailman naruja ja kumminauhoja, notta nua kapistukset olis joskus samas paikas kum mä itte.
Emmä tiärä mitä varte noon ny ne mun ainuat silimät reikiä täynnä, ku en oo lääkäri. Onneksi se silimälääkäri on. Ei nolisi varmahan sitä laaseria palio muuv väen kynsihin antanukkaa.
Onneksi ei oo mitää muresmiältä tämämpäivääsestä reissusta tullu. Melekee niinku päiv vastoon. Aika hyviä sanoja se nuari naispualoonen okulaaritohtori mullen sanoo: "Nua sun osuuskaupasta ostamas lukuklasit on ihan hyvät. Et sä sen kummempia mihinkää tartte. Tuas on sullen risetti, hakaase lääkeskaupasta vähä tippoja ja nokota niitä tuahon luukkuhun, mitä justihin reijjitin. Siitä tirskahti pikkuusen verta tuahon trasullen ja sitä nualla nyv vähä vaan huusatahan."
No mitäs siinä seleväs asias. Sanoo se sittev viälä, notta kannattaas käväästä hänen tyänänsä kerrav vuares tästetehempäin. Mymmärrin mitä se koitti posmottaa ja kiittelin pitkähänsä. Pikkuusen siinä harmittelin sairaalan pitkiä käytäviä kulikiesnani, kuv vasta vuaren päästä saa mennä seuraavan kerran. Kattelis tuallaasta nuarta komiaa flikkaa useemminki, varsinki ku ny tuli toristettua nottei näös oo oikiastansa mitää vikaa. Mitä ny vähä likelle kattomises. Eres ulukonäkyä sei millää lailla ruvennu erittelemähän.
Alumperin mä tilasin tualta silimäflikalta aijjan, ku Pohojammaan tohtorilla ei ollu kaikkia rekkulehia mitä tuallaasehen touhuhun oltaasihin tarvittu. Tälloli ja hyvä se. Molin joskus tuumannu, notta mun pitääs saara oikiat klasit päähäni, jotta ne sais olla koko aijjan silimillä. Om menny tosipalio rahaa nuahin halapoohin rilliihin. Niistä pritkuu sangat, ne katuaa joka välis, istuskelen niiren päällen, joskus ajelen autollakin ylitte ja ne jää ny vähintään joka kerta kotia kummä niitä tarttisin johonaki kylällä ja aina autosta on viäty ne viimmeesekki johonki.
Jos mä teen jotaki kynsin, pitää olla nua lukuklasit pääs. Jos mä sitte kävelen ne silimillä vähäki, mä lyän pääni ovipiälehen tai tuun vintin traput alaha pikkuusen hallittemattomasti. Jos mä yritän alakaa iliman rilliä jonkun askarehen kären matkan pääs tai likempänä, ensimmäänen sana on sellaanen, jota ei voi kirioottaa kaikkien luettavaksi tarkootettuhun vihkohon.
Pitää koittaa keksiä kaikemmaailman naruja ja kumminauhoja, notta nua kapistukset olis joskus samas paikas kum mä itte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti