Surku tuli

Käppäälin ehtoopäivällä ostamahan taas kerran kuumoottettuja kananraatoja tualta naapurikylän pitkäletiltä. Eläkelääskylän (yli 60% asukiista pensionääriä) maisemaa oli muutettu. Joka puus ja tolopas oli hianon kissimirrin kuva ja lohorutoon teksti, ku oli kullanmuru menny karoksihin jo kolome päivää taapperin.

Mäki karski pohojalaanen hiaraasin silimäkulumaani, tiätystin niin, nottei kukaa vaan havaannu. Äijjää veti herkäksi, ku tua ihastuttava nauku oli ku omaa sakkia. Se tapas karun pualohoosella pihalla nualeskella ittiänsä ja piäni kulu sen kaulas hinanosti kilikatti.

Mitä lujempaa nämä sivistymättömät rakkini ilimootti, notta sut on havaattu, senkin kissi, sitä rauhallisemmin mirri rupes hoitamahan naamanpesuansa. Sillei ollu koskaan mihinkään kiirus, ku yläkerran klasit pullisteli alakeellisempien elukooren rähinää. Mirrillä oli selevästi ittettunto kohorallansa, toisin ku joillaki suamalaasilla misukoolla, ku pitää lähtiä Räävelistä (Tallinna) hakemahan silikoonipullottimia.

Misulin kohtalo saattaa olla auton pyärän alla. Suurempi vaara täs maas kuitenki on itte ihiminen henkilökohtaasesti nualle elukoolle. Kiva pikku mirri tuu vähä juttelemahan. Jos käres on nannaa, tuloohan kesykissi tai koira nannan perähän. Siitä sitte elukka autohon ja menoksi.

Seinäjoen seurullaki katos joskus runsas parikymmentä vuatta sitte kotoeläämiä. Sveitsiläänen maratoonari piti jotaki hampurilaaspaikkaa ja soli tuumannu kasvattaa nisujen välin fläskit itte. Em muista mikä tulumunki tuli, mutta koko satapäien kurmulauma pääsi airoostansa maakuntahan. Oli sontasiioniski kauan etusivun juttu, mistä villisonnia oli kulloonki saatu ammutuksi.

Jääkausi meni jo

Pihalämpömittaris huiteloo viirentosta kahta pualen. Ruåttalaasten keksimäs asteikos. Vuasi sitte kahalattihin hanges meiränki klasinaluusees näihin aikoohin. Olin tällänny johonku alunakkahan, notta viimmeeset mansikat suimittihin 22. lokakuuta.

On tuala maas viäläki jotaki kruupuusia kypsiä mansikoota, muttei maistu enää tuaheltakaa. Olin justihin knoppimas makoosia vattuja suuhuni. Niiton tullu viäläki vaivaanen korttelillinen joka päivä. On ollu hianua ilahruttaa rakasta luannon makialla aamuusin.

Jonsen oo vuasi sitte tällänny viimmeesiä mariasaalihiani väärähän kuuhun, on syränkesä tulos hirviää kyyttiä. Englanti on jo viinimaa ja Ruåttin Gotlanniski jo kuulemma on viininvilijeliöötä.

Pitääs pikkuusen mettänomistajienki kuuhaalla, notta istuttaasko iänikuusta mäntyä raiskioollensa vai tällääskö palamua. Jonsei haluaasi olla nuan ennakkoluulotoon, kannattaas istuttaa eres tammia ja muita jalopuita.

Jos sattuu Tanskan siirtomaa Gröönlanti likuamahan merehen, nousoo mailiman vesien pinta seittemän meeteriä. Näen ny jo ajatuksisnani, kuinka fyrrykyröön kirkon viärestä teherähän jonkullaasilla venehillä elämysmatkoja Tervajoen autokylähän.

Siälä sisämaas sitte kattellahan verenaluusia näkymiä. On mersua, leksusta, viiattia, ja sotsoppia. Hiano kuuhalla luukun lävitte minkälaasta elämä oli ennen kröönlantia.

Sanoon ny vaan piäneksi matkaaluvinkiksi sinne pläkkipellikylähän.

Mättääkö?

Oon jounnu viimmeaikoona plaraamahan monellaasia sähköösiä aviisia. Joku talourellinen pualueeton läpyskä kysyy, "Mikä mättää Suomessa?" Hoh hoijjaa ku haukotuttaa, mutta aiheeta pitää keksiä, soon selevä. El lukenu.

Eileeses leheris riakuttihin sillä, ku kaks pikkukiltsiä oli pinnannu joltaki tunnilta. Sitte ku ne löytyy koulun viäres olovasta liikuntahallista, ne seliittää, notta pari tuntematoonta raavasta miästä heirät tänne lukitti. Toiselloli ollu musta pujopartaki.

Tiätysti poliisi tällättihin kuuhaalemahan asian perähän. Soon oikee, nottei rosmot vain pääse ku rakit veräjästä. Eivät pääsny, jäivät kiipelihin. Flikat. Kova kovaa vastahan pehementi uutisoonnin tärkeyrestä perillä ollehet uhurit. Oli tullu hätävales. Itte keksittihin ne vangittiat.

Ny luin, ku poikaaset oli saanu kaharelta remppaajaksi naamioontunehelta äijjältä taskulamppua päihinsä. Pojjilla oli ollu jonku vallin takana viatoonta lumisotaa ja yks pallo oli klipsahtanu vallin yli karulle ja siältä sitte tuloo kaks naamioontunutta taskulamppupamputtajaa viattomien poloosten kimppuhun.

Jostaki huamisesta leherestä varmahan luen, ku kakarat tuli rääkyen kotia, ku raaka poliisi tai kirkkoherra oli ne mukiloonu ja vääntäny polokupyäräkki vintturahan.

Molin joskus naapurinpoijjan kans rupiamas paistamahan makkaraa vanahan maakellarin katon alla. Kaikki iänikuuset muistaa, notta olokiahan siälä katon aluuses oli. Noo, siihen oli heleppo tällätä makkaralämmintä, ku ei tarvinnu ku pikkuusen tikkua kriipaasta.

Meillä tuli hirviä paniikki, ku koko katosaluunen oli pian liaskoja täynnä. Hirviää kyyttiä karkuhun. Naapurin isäntä tuli juasten kopuusen ovelle ja rupes mua reimimähän nahkavyällä pitkin selekää ja persuuksia. Naapurin poika oli enemmän pikajuaksija ja se kerkes pois alta.

Oli tiätysti naapurilla kiirus pikkuusen, mutta jollaki se sai sen roihunki sammumahan. Isälläni oli ehtoolla hauskaa, ku se kuuli sen päivän kommellukset. Ei soitellu poliisille pahoonpitelystä ei.

Meirän kylällä oli joku piäni mumman mököröönen kylymillänsä. Alta kouluikääset koltiaaset tuumas vähä rempata sitä. Ne levitti ensin kaikki hellan tuhkat ympäri tupaa ja sitte ne tuumas piänistää klasit. Isät ja äireet toimitteli tapauksesta mökin omistajalle; ei se mitää, poijjat on poikia, sanoo. Ny nuasta koltiaasista yks on poliisi ja toinen upseeri.

Turvan

Turpa, turvan. Turva turvan. Jos menöö taittookset nuan, oon melekee oikeella junnuulla (juntu)(palio kuliettu poloku.) Tälläänen piäni maalaaskylä, johona haisoo aina lehemän- eli sianpaska, elämä on turvallista ku johonaki västäräkin piänes siäväs pesäs. Niinku vaikka Palonkyläs, Stoorpalojen lähiös. (Itte oon sukua).

Mäki nöyhtään nuaren haukkuvien karvaasten eliöötteni pintarakennelmia suuriis töyhtöös pihallen kaikkillen kulukijoollen pesävärkiiksi. Mustarastahat onki niin kiitollisia ollu, notta melekee itte rakin seliästä on pesävärkkinsä hakenu, ku en oo itte keriinny tuara värkkiä tarpehellisen nopiaa. Kevähäsehen on onneksi viälä aikaa.

Kyllon ny pitkä sillankannates asiahan. Täälon kyläs yli 60 % porukasta eläkelääsiä. Pitääs olla sikäli turva asua. On täälä tiätysti palio Afrikas ollehien timanttivarkahien jäläkelääsiä. On niiret tupihin pikkuusen kolisteltuki ja saatu taltehen jotaki piäntä kolesta.

Mutta ku jokku tumepelot lähti ranskalaasten ostaman konkurssipankin pikkuusehen kioskihin varkahisihin, tuntuu joistaki, notta pitääs tällätä eres pihanpualimmaaset ovet pikkuusen eres valeslukkohon. Moomma ollu täälä ku holli tallis, eikoo kukaa tänne mitää öisin tuanu. Ei meillekkää.

Saranmeeterin pääs jokku näytelmäpukuuhin tällätyt oliot ajoo maasturilla pankin seinähän, justihin silloon ku sinne oli tulos joku kulietus. Nähtihin omin silimin ku tuli hirviä savu justihin tapahtunehesta otto -yrityksestä, ku mentitihin paitte siitä kohorasta. Auto paloo, mutta pankki jäi. Sekavien uutistiatojen jäläkehen poliisi tutkii asiaa. Mutta rosvot teki niin ku hau meni pois ja heilutti häntäänsä.

Tätä eläkeläästen (itse en ole) hyminärauhaa ei särie uusien EU -mairen kansalaasten äkillinen rahanpuutes. En ny väitä, nollis rosmot tullu romanialaasilta tai bulgariaalasilta ihanteellisilta turistimailta. Siältä , johona luanto on ihmiselle kaikki kaikes, eikä se muuta tartte. Kyläkaupan Gangsterit kyllä viittii tulla Romaniasta asti tuahon saran meeterin päähän viisoomahan pyssyllä kauppiahia ja kassoja keskellä päivää.

Mullon jonkullaanen käsitys ahanasta rosmosta tullu. Epäälen, nottolisko sillä oikiasti intressiä (mielikuvittelua) lähtiä piänistämähän kurian näkööstä mökkiä hyätymistarkootuksis. Epäälen. Pahantekiöötä on täälä niinku Suames, en sitä sano.
Niinku pikkukaupungis, mihinä kroaattirosvot onistuu kaatamahan koko pankin päällensä. Eivät seliinny hengillä. Jonsei oikiasti rupiakkaa kortteeramahan minkää pankin kaatumislappios, on toivua....

Pian on

Neliästuhannes lukija saa mun kans ilimaasen erestakaasen reisun Seinäjoelle ja takaasi. Matkaa ei pitääsi aliarvostaa. Mulloli Ylistaros yks tyäkaveri, joka joutuu hautomahan ainaki yhyren kuun nuan pitkää reisua.

Matka voirahan eriyttääkki. Mä meen ja sä meet, mutta henges ollahan joukos. Kattotahan kuinka arvonnat kulukoo. Fyrrykyröös ei oo viäläkää juanaprykyä eikä Lehmäjoella. Pitääs saara Jaurillekki junayhteyret.

Mitäs muita ku omia Volovua ja voorttia siälä enää kulukoo. Ei tartte enää kulietella maitua meijjärihin eikä huitiua eli klonnaa vasikoollen takaasin.

Junayhteys pitääs saara Jaurillekki. Kuka helevetti viittii sellaasta raparänniä ajaa, paitti suurin kunnan veronmaksaja. Onhan siälä Jaurin toisella pualella yks valtuutettu, joka vois ruveta asiaa ajamahan, nottei kukaa tuu päätinkikyvyttömäksi.

Ei ampuaannu

Elämä on kaikin pualin auvvoosta tällääses eläkelääskyläs. Joku momma norkooloo kaffipaketiista teheryn väskynsä kans punaasia lamppuaja kohoren. Autoolija on ittekki vissihin tästä tianoolta. Pistää hilipittemet päällen, nottei mummahan tuu kuhujuma.

Samaasesti lähtöö pari aikuusta koron viärestäsnsä. Ihimettelöö pariskunta, ku on niin helevetinmoonen musta savu kylällä. Ajetahan, eikä tuumata.

Oli törmööstäny joku naamiopukuunen äijjäporukka jonku rahankulietusauton etehen. Rosvoolla oli kärventyny kuvista nähären ihan tuarehen oloonen maasturi. Oli ollu kauhia hässäkkä, muttei ollu rosmojen hommat turhia. Ne sai itte tianaamatoonta pelimerkkiä monensaran erestä. Monen tuhannen.

Tämä ny on vaan tälläästä.

Olinko mä siälä?

Joku päivä taapperi luin matkaalujuttua. Joku ulukomaalaanen, Suamehen nähären, oli jääny autollansa nalakkihin Ylläksen korkiimmalla kohoralla. Oli sitte hätääntynehenä ruvennu pommittamahan puhelimellansa Autoliittua.

Soittaja tahtoo pelastustyälääsiä huanohon jamahansa . Kuuntelijat ihimettelöö, notta kuinkoot pääsny autollas nuan ylähän. Toimitteeloo onnetoon sitte, notta larunpohojaa pitki. Jonsen olisi tiänny täälä olleheni, olsin ollu varmaha tua turisti.

Siinä sitte porukalla imehrellähän, notta kuinka sun kulukinestas haetaas siältä ylennökseltä. Oikia kunnon jumis olova matkaalia osas opastaa tumpelua pelastusväkiä. Tulukaa niitä suksen jäläkiä pitkin, mitä mäkin tulin. Moon täälä, moi.

Tuli vaan miälehen. Oon ajellu viis kolomattakymmentä vuatta sellaasella neiliän pyärän vetoosella pirssillä. En osta enää muullaasta, mutta mitää hyätyä tai järkiä ei oo joka nurkasta kraappivasta kulukinehesta. Mullon seuraavaki neliällä kraappiva. Soon selevä ku nakki.

Lähäreppä reisuhun omasta pihastas aamulla, kun on tullu pikkuusen vitiä tanteresehen. Neliänurkkaanen sutii jollaki omilla tiaroollansa, mutta sun matkas jatkuu Sarpolla.