Taas vai

Ei pitääsi tällääsihin konehisihin sormillansa sattua. Pakkaa sorminäppäsyys poikia epäonnistumisia. Nooo, tästä mun klasinaluusesta pitääs tömähtää Kauhahiihron pyssy. Ov vain pikkuusen kanervaa ja muuta ronttua kuvitelluulla laruulla. Nottolis vaksien kans ny pikkuusen kekkaamista.
Onhan nuata hiihtoja ennenki huireltu iliman suksiita.
Tätä suksittelua ei oo kuulemma peruutettu koskaan. Näin tuas kauppa-autolla yhyren muistoosen mumman ja se sanoo notton pirätetty kisat elementin puuttehes yhyren kerran.
Mun viimmeenen pitkä hiihto pirätti justihin näillä laruulla. Satameeteriä lähäröstä kualema pyyti kovaa. Minen saanu henkiä etehen enkä takaasin. Kuulokorvalla yritin seurata toisten suksien klapinaa. Ja koitin klapinan peräs könytä.
Ei oo palio muistokuvia tuasta sessiosta. Sain jollaki ihimehen sattumalla pirätettyä rehkimiseni. Olin ihan umpijääs ja viälä pikkuusen tolokuusnani. Soli ikuusesti viimmeenen kunnon koitos. Viäläkää mones maas tehtyjen syynäämisien perustehella ei oo tullu selekua mitä mun elimistölle silloon tapahtuu. Olihan täs tiätysti taustoja. Ennenvanahaan kakaroja hiihrätettihin kilipaa vaikkoli kolomekyhymmentä astetta hallaa. Viistoista ikääsenä Jurvas oli hengen meno tosi likellä. Sain maakuntaviästin osuuteni jäläkehen hengen hapatukseni pirättämähän vasta parin tunnin perästä siitä ku sai pois sukset jaloostani.
Mutta ompa täälä jotaki erikoostaki nähty ja kuultu. Ku olin viälä raavas miäs luin sontasiionista, notta Kauhahiihto ei onnaa, ku Hyypäs kraappi fälttökset kahalujen pohojia. Notta hihiretähän paikallisesti johonaki Lauhanvuares. Leheres seisoo, notta kiivetähän sinne korkialle toistakymmentä kertaa. Molin silloon viälä aikuunen ja pikkuusen tärmäs. Molin niille viattomille järiestäjille notta mihinä helevetis se leheris kehuttu vuari oikee oli.
Ny tiärän ja hihirän tästä sinne tunnin ja tuun tak
aasi pariskymmenes minsas. Onhan tästä pihastani   saran meeterin korko.

Minen tiärä, notta minkä tähären tua laihnakissini mulioosteloo mua okulaarihini. Mä tiarustan nottonko asiaa ulukoilimahan. Hyvin tympiän näköösenä se huiteloo kaviiotansa niinku miälipiteheksi mun eherotuksellen.
Lykkään sillen soosia kuppihin silloon tällöön, mutta viittii mua mulukistella joka ulostumisen erellä. Kiittää kyllä jos muistan sen joskus päätää rästästäsvuarosta. Se naukaasoo selekensä yli notta miaau. Oon tulukinnu sen kiitokseksi.      
Tuloo vain miälehen ulukomaas portahan viärehen  joka päivä tullu kolli. Sanoosin vain, notta tuallaaset tuntemani kissit on muaki ylimiälisempiä. Nuahan on ku maailiman omistajia.
Ny tuli miälehen meirän kototaloon Turri. Soli umpimusta ja angoran karvaanen. Sen hommana oli, nottei muut kollit tuu sen reviirille. Kerran tuli joku vaarasta tiätämätöön pikkukolli reviirille. Turri ajoo sen pihapuuhun ja vahtii tunkeelijaa kolome päivää.
Turri vissihin turtuu vahtimishommahan ku pikkukolli pääsi tanterehellen. Isoo kolli juaksi täysillä pikkuusen osoottamahan suuntahan.. Vaikkolis paikallistuntemuksen jäläkehen  pitänäny tiätää, nottoli hiakkamonttu suraa kulukusuunnas, pikkukolli teki veden reunas ja Turri ajoo suaraa uimahan. sanomatiki on selevää, notta karvakolli häpes kolome voorokautta ulukortanon alla. Kllithan  ei ui kenenkään nähären.

Mitä höväätähän

Joku virallinen imehinen moittii justihin, notta suamia runnellahan oikee kunnolla nykyysin. Mulloli päästämistoristukses vitonen kotitaamaasen kiälen arvosanana. Oikee hyvin oon tullu
 juttuhun imehisten kans. Viranomaasten kiäli on kaukana mun korvakiälestä. Parahat nauruni oon saanu lukemalla vapun uus raum lehtiä.
Minen saa mitää selekua siitä nuav vain lukemalla. Ku luen sitä kissilleni ja kuulen oman ääneni, ymmärrän mitä niiis plariis seisoo.
Mun tyänä visitootti joku sähkömasentaja. Se kommunikkootti notton turha suames rähinöörä muulla kiälellä ku engelsillä. Tiätysti allekkiriootin muliahruksen ku itte osaan vain saksaa ja vööriä.
Ku oikiasti ajatteloo kommunikoonnin merkitystä, tuloo vihtoohin. Mum miälestä vihta on vihta eikä mikää vasta. Ja mikä sitte on muikia ja mikä miato. Anna mun kaikkki
kestää.
Se maailiman matkaaja piuhojen asentaja meinas notton suami kiälenä turhanpäiväänen, hualimati siitä,  notta taisi köykäästä oulua. Niinku notta pelekääkkö polliisia.
Ihan oikiasti mua rasittaa kiälen runteleminen. Joku mutterikauppias sanoo asia mun pualesta. Ketä se oli joka tekinoin... Minen ymmärtäny mitä siskoon poikaystävä yritti sanua...

Mättähäsehen

Ei trenkää kauaa olla finlanrialaanen. Näis nykyysis merkiis.

On tosi kiintoosaa nähärä ympärillänsä, ku tämä maa käpertyy mättähäsehen. Ku enoo poliitikko tai mikää kirstunvartija, imehtelen huuli pyäriänä kuka helevetti tämän maan rahat on pelannu ja juanu. Yleesesti sanotahan nottei ainakaan milioonia tiänistävät herrat eli frouvat. Niille kylyvettävät palakkiot on kuulemma kärpääsen kusi meres.

Jos mäki oikiasti tuumaan tulevaasuuttani, sitei oo. Joka ikisis uutisis kuriuus ja näläkäkualema varmistuu.Tämä maa kehittää omaa toimintaansa ja unohtaa täälä olovan väen. Ja uusia ahkeria tulis, jos ei ny kehittyvä ulukomaanvirasto nujertaasi apatiahan  tulokkahia johonaki vastahanottokeskuksis.

Tekis miäli lähtiä johonku Somaliahan. Minen sitä tiärä, saisinko siälä pakolaasen statuksen. Jos ne siälä tiätääs, kuinka täälä on ihimisiä villattu uskomahan hyvinvoinnin lintukotohon ja ny nujerretahan väki polovillensa, isivat ymmärtääkki.

Siälä Somalias kattelisin isoolta heinäarolta yksinääsen palamun. Muuttaasin permuravaattehisnani sen juurehen ja rupiaasin vetämähän lonkkaa ja hornaaman, jotta lähiseurun jellonat olis tukka pystys johonaki sivummalla. Sitte ku mun tulis hiaku, potkaasisin sen palamun runkua. Siltä ylähältä tippuus suaraa mun suuhun pari pikkuapinaa ja muutama puun herelmä. Päästääsin ne elukat toisesta suupiälestäni kirmaaleman mualle, mutta ne kasvin osat pupeltaasin mahahani.

Voishan täs tiätysti olla muullaasiaki vaihtoehtoja. Voisin lähtiä pelaamahan jääkiakkua Uralin takajäätiköölle. Siinolis kuiteski pari pikkuusta promleemaa. Mullei oo luistimia ja vaikka oliski, minen osaasi sitä mustaa muavinpalaa kellekkää muulle antaa ku vaan ittelleni. Mullon jotensakki sellaanen käsitys, notta sinne häkkihin tälläämises pitääs olla muitaki.

Ennen sinne Siperian opetuksehen pääsi melekee iliman pääsyvaatimuksia. Munki isänpualohoosesta suvusta jäin vain Raakel Turppa Lauroolan taistelutanteherillen (Napuen taistelu). Kakaroota ja muita kehityskelepoosia pääsi Soperian vilipoosille savotoolle. Varmahan nauttimahan elämästänsä.

Ku kerkiääs puriehtia vaikka Saarenmaalle ennenku täälä rupiaa hilset leviämähän. Vois mun 93 v äiteeniki lähtiä, jos kuulis mitä eherotan. Ymmärtääs kyllä satasella, jos osaasin sanua joinki.

Yks vaihtoehto olis arvonta. Rupiaasin keräämähän kemupaikkojen parkkipaikoolta ja tiänviarustoolta palautuspulloja jonku itte määräämäni aijjan. Olisin päättäny, notta pullorahoolla lähären niin aus ku lentokonehella pääsöö. Jos pääsisin  Tarmaniahan asti, kattoosisn kumpi siälä on pomo, minä vain se devil.

Vaikka se Tasmanian devil menöö pruukiseinän läpi ku tyhyjää, mä rupiaasin silti kattelemahan etelän maille. Perustaasin Antarktikselle jääpalatehtahan ja uskonnotta viänti vetääas.

Ajattelin kummiski kiriootella ensiksi Uralin taakse pitkille serkuulleni Iljalle ja Akuliinalle. Tiärän, nottei niilloo panaanivilijelmiä siälä. Olis eres kuuran kukkia.

Rumpioontia

Olis kiva kattua ny justihin Alankomaiden johtajuuren vaihtua. Onki, mutta Suamesta lähärätetty toimittaja ei oo viittiny valamistaantua tyähänsä pätkääkää. Arvoosa toimittaja viittii päästää kaikki nimet ja paikalliset sanat niinku sylyki ne suuhun tuaa.Yäk.

Olis jollaki lailla ammattitairon osootus, jos osaas ihan varmahan etukätehen tiaros olovat sanat sanua oikeen.
Mun kattominen ja koko vallasvaihron seuraaminen menöö plörinäksi, ku mun pitää huutaa koko aijjan notta perkeles, kuinka sä oikee sanoot. Yritän hillitä ittiäni.

Voin vain kuvitella kuinkon karahteerattu Ij -jokia, jota kuninkahahalliset on eileen entoolla sourellu eli puriehtinu. Luulen, nottolosin noussu rottinkilavitasta ja mainaassu notta voi hyvän tähären. Ja notta voi perkeles.

Mitäs täs. Mun korvahan tuloo aina sepeliä, ku kiäliä runnotahan. Niin mäki teen engelskaksi, mutten hitleriksi, enkä kaarlekustaaksi. Muutoosta, osaan puhua ja kiriiootta suamiaki vaikkei moni uskoosi.

Mullen oli kaikem maailiman laskettelut ja luistelut tärkiiimpiä ku joku koulunkäynti. Reinilänkosken rannalta siviilihin kaikkien kiälien alimmilla numeroolla ja hollannin kiälikurssiki jäi pualimoohin. Nii mitä sitte. Korvahan ottaa silti, jos kiälia raiskatahan.

Mullei oo muita vaihtoehtoja ku pirättää hermoni ilimaasutarionnan orvokiista, tai sitte häippäästä johonku sellaasehen yhteesöhön, nottei ymmärrä kiälen rumpioonnista tuan taivahallista.

Rästäsvuaros ollahan

Oon syntymämaani asiooota kuurnikoonu netistä silloon tällöön. Kaikki asiat on persehellänsä. Ihan kaikki. Jotaki  äkkipysährystä  kualemaa orotetahan hirastetusti.

Euroopan  mallimaa kaatuu pian jouttipysyt seliäsnänsä.Nöyriä suamalaasia voi kusettaa ku taahtoo.  P

jotta joo

Moon, soot, son, moomma, tootta, non. Nuan artikulootten. Joulupukki sitte rupiaa tälläämähän kolleekallensa, eli mulle, notta ov vissihin tullu junan raitioomillen palio vitiä, ku en pääse tästä lähikaupungista mihinkää. Mainaasi, notta kopteritonttu huitaasi ittensä ilimavispilällä takaasin Korvatunturillen. Ov vissihin ny pikkuusen heittehellä. Pukki.

Mä sitte reakoottin tilantehesehen avuusmiälisellä vastauksella. Mainaasin, nottoon ny justihin monen jalakapallokentän kokooses lähikaupas ja voin ostaa velaaksi pukille hiihtimet, jotta sais niinku omia raitioomia pitki kulukia pakettiensa kans.

Sanoo sitte sormillansa kännykällä, notta hyvä aidee, mutta mun  ostetut junalippuni menöö tärviölle. Mä siihen sitte, notta rautaasilla raitioomilla on ny niin palio kuuraa, notta suksi ny vaan kuuraparta. Mä tuan kolehet sinne mihinoot justihin ny. Ei oo vaihtoehtoja.

Son tämä kolleekooren kans  höpäjäminen yks ammattitairon osa-alues. Kukaa ku ei oikiasti tiärä, nottoomma jakanu lahajojen jakohommat monen pukin kans. Ikää ku sattuu kaikilla olemahan satoja vuasia. Mutta mitä täs, pukki ku pukki.

Molin vuasi sitte kopajuttamas kilttien lapsukaasten ovipiäliä eurooppalaases herrakaupungis. Mulloli jaloosnani Rovaniämeltä ostetut vääränoukkaaset jalakuumet, joihinka senaikaanen kampraatti oli tällänny joulukelloja. Ylläni oli paikallisesta anttilasta ostettu pukkikostyymi. Käresnäni oli itte tehty kopotin eli keppi.

Näytelmäroolini tein aika tihijähän asutulla aluehella ja mun piti tryykäällä navikaattorin kans paikasta toisehen. Kumma kyllä, osajin joka paikkahan niinku telekkä pönttööhinsä.

Mulloli etukätehen ilimooterttu keisarivapaa taksa, jonka kaikki mukisemati mulle pulitti. Yks lady pikkuusen moittii suarituksen yhteyres, nottoli näkyny saapasvarresta verkkarin pulttu pikkuusen. Saoo, notton vanahin kakaransa kiikun kaakun pukinuskos ja tua pultun näkyminen saattoo viärä uskon autuahasehen elämähän.

Ny mä sitte täälä palamun alla pelekään oikiasti pukkia. Jos soon joinki ilikurinen ja potkaasoo runkohon ennenku toivottaa hyvää joulua. Siitä voi tulla kuhumu päähän, jos kookospähkinä putuaa ottahan. Mutta voi sen sisällä olla sitte jotaki syämistä.

Ei vaitiskaa.