Täs maas saa jotaki veronheleppaamisia, jos pystyy kasuattamahan jotaki elukoota pihallansa. Ymmärrin, notta elukooren pitääs olla hyätyelukoota, varmahan ihimisen lautaselle tai jonki muin, niiku mettästyssaalihiksi tai jotaki.
Parahultaasen epäsuhtaanen on ny mun tiatoni. Jotaki perää täs asias voi olla olemas, ku kukkoot kiakuu ja lampahat määkii ja kavioeläämet kopotteloo mun klasini alla justihin makoosimpien unieni aikoona. Ankkoja ja sikoja on viirenkymmenen meeterin pääs, mutton ne hiliaa.
Pitää ottaa selekua. En oo kauhian tärmäkäs ottamahan selekua palio mistää, verotuksestakaa täälä, mitä sitte mistään muustakaa. Meirän pihahan mahtuus palio lampahia ja ainaki yks kirahvi. Meillon pitkiä kahareksan meeterin levyysiä kahareksan kymmenen meeterin pituusia pihoja viäretysten. Kiraffi hoitaas kolome tonttia ihan hyvin. Mullon yks etuhammas pois ja sentähären tuloo sanotuksi kirahvi kiraffiksi.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Lumenpuhurasta
Rupesin kauteeraamahan jonkullaasen siivouksen kans ehtoopäivällä. Ny on tääläki leppoonen talavi ja siitä sain hianoja visioota, mitä pitääs justihi ny teherä. Ensin hyärynnin kaikki hikipaitani pyykkikonehesehen. Kuuma ohojelma päällen ja sitte parin tunnin perästä kletut pakkaasehen retajamahan.
Koko homma alakas tuasta. Sitte vittoon matot ja soffatyynyt lumihankehen. Viis senttisehen. Ku taloon yhyren kerroksen pasillipesät oli hangella, rupesin jynssäämähän nurkkia. Jos olis rakas aamulla ruvennu täälläästä hommaa suasittelemahan, mullolis ollu varmahan tähärellisempääki tekemistä. Mä sain itte päättää mitä teen ja soon mullen tärkiää.
Mä pöllöö en eres ajattele minkäänlaasta suunnitelmataloutta. Jonsolisin keksiny vaikka heti aamulla ruveta kauteeramahan, mullolis koko tupa ny raikkahan oloonen. Ny kumminki suunnittelen jatkavani pian sen jäläkeken ku kauhiaääninen naapurin kukkoo on pirättäny kanojensa heräättelemisen seuraavan kerran. Joskun tuntuu, notton kanat paksukorvaasia.
Täs kohoras on ny hiano istuskella, ku ei rakkien haivenet tai hilsehet tuu kituumihin. Oon tämän kohoran saanu reirahan. Huamenna on monta kertaa isoompi homma, mutta on varmahan äijäki motivoontunu huamatesnansa ilimastomuutoksen taloon sisällä.
Mun lumella putsoot ja pakkaases pyykkiä kuivattaminen varmahan tuaa kysymyksiä naapurillen. Ne varmahan pitää mua ihan kolloona, tai sitte ajatteleloo, notta nua jääkarhujen kaverit ny on tuallaasia. Pikkuusen erikoosia, ku niiren lelukki ov varmahan ollu piänenä ihan jääs ja liukkahia.
Yhyren kristillisen nuarehkon naapurinfrouvvan kans ehtoopäivällä höväättihin postilooralla. Meinas, notton kova talavi menos. Mä tiätysti myäntelin. Kysyy sitte, nottonko sun kotomaas yhtä kalsiaa. Viisasin sormellani reituusen pualivälihin ja sanoon. Mun tuvan katolla Suames on näin palio lunta. Piti vissihin vitsinä. Ei taira tiätää mistoon kotoosin ja viälä kropsua evähänä. Suamen naapuri mullen lumenpaksuuksista tyoimitteli.
Koko homma alakas tuasta. Sitte vittoon matot ja soffatyynyt lumihankehen. Viis senttisehen. Ku taloon yhyren kerroksen pasillipesät oli hangella, rupesin jynssäämähän nurkkia. Jos olis rakas aamulla ruvennu täälläästä hommaa suasittelemahan, mullolis ollu varmahan tähärellisempääki tekemistä. Mä sain itte päättää mitä teen ja soon mullen tärkiää.
Mä pöllöö en eres ajattele minkäänlaasta suunnitelmataloutta. Jonsolisin keksiny vaikka heti aamulla ruveta kauteeramahan, mullolis koko tupa ny raikkahan oloonen. Ny kumminki suunnittelen jatkavani pian sen jäläkeken ku kauhiaääninen naapurin kukkoo on pirättäny kanojensa heräättelemisen seuraavan kerran. Joskun tuntuu, notton kanat paksukorvaasia.
Täs kohoras on ny hiano istuskella, ku ei rakkien haivenet tai hilsehet tuu kituumihin. Oon tämän kohoran saanu reirahan. Huamenna on monta kertaa isoompi homma, mutta on varmahan äijäki motivoontunu huamatesnansa ilimastomuutoksen taloon sisällä.
Mun lumella putsoot ja pakkaases pyykkiä kuivattaminen varmahan tuaa kysymyksiä naapurillen. Ne varmahan pitää mua ihan kolloona, tai sitte ajatteleloo, notta nua jääkarhujen kaverit ny on tuallaasia. Pikkuusen erikoosia, ku niiren lelukki ov varmahan ollu piänenä ihan jääs ja liukkahia.
Yhyren kristillisen nuarehkon naapurinfrouvvan kans ehtoopäivällä höväättihin postilooralla. Meinas, notton kova talavi menos. Mä tiätysti myäntelin. Kysyy sitte, nottonko sun kotomaas yhtä kalsiaa. Viisasin sormellani reituusen pualivälihin ja sanoon. Mun tuvan katolla Suames on näin palio lunta. Piti vissihin vitsinä. Ei taira tiätää mistoon kotoosin ja viälä kropsua evähänä. Suamen naapuri mullen lumenpaksuuksista tyoimitteli.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Mä en ainakaa haluaasi pakkaasehen
Seinäjokinen piäni koululaanen pistettihin seurakunnan iltapäiväkerhon ovelta melekee kolomenkymmenen asteen pakkaasehen rääkymähän iliman kotoavaanta. Uuret suurkaupunkilaaset tuntoo olovan oikee mestaria kakarooren kohtelus. Erellinen moka oli kunnallises perhevähoiros joku kuu sitte.
Kylän säästötouhut on varmahan kiristetty viimmeesehen vyänreikähän, ku alakeellisekkaa hommat ei enää tapahru iliman mokia.
Jos molisin syntymäs ihimiseksi, en kyllä haluaasi seinäjokiseksi. Tuntuu, notton oikee tosikollojen kylä. Uuren suurkaupungin virkaaliat ei kerkiä sanomahan toiselle eli kuuntelemahan toinen toistansa. Jotaki tiaronkatkos seliitystähän täs mokas on tullu, mutta kakara nuav vaa kimottehesehen. Hoh, hoijjaa.
Vaikkolis mikä ollu tilannes, märiis korvantaustoos olovaa kakaraa ei saa pakkaasehen huitaasta kysymäti, minkä tähären on kerhon ovelle tullu. Tämon sel luakan moka, notta kyllä tästä pitää jonkun ottaa oikia vastuu ja teherä johtopäätöksiä sen jäläkehen. Jos ei tämän tähären tuu ku perinteestä päänsilitystä, mulla menöö kyllä lopullisesti usko elintasovaltiohon.
Kylän säästötouhut on varmahan kiristetty viimmeesehen vyänreikähän, ku alakeellisekkaa hommat ei enää tapahru iliman mokia.
Jos molisin syntymäs ihimiseksi, en kyllä haluaasi seinäjokiseksi. Tuntuu, notton oikee tosikollojen kylä. Uuren suurkaupungin virkaaliat ei kerkiä sanomahan toiselle eli kuuntelemahan toinen toistansa. Jotaki tiaronkatkos seliitystähän täs mokas on tullu, mutta kakara nuav vaa kimottehesehen. Hoh, hoijjaa.
Vaikkolis mikä ollu tilannes, märiis korvantaustoos olovaa kakaraa ei saa pakkaasehen huitaasta kysymäti, minkä tähären on kerhon ovelle tullu. Tämon sel luakan moka, notta kyllä tästä pitää jonkun ottaa oikia vastuu ja teherä johtopäätöksiä sen jäläkehen. Jos ei tämän tähären tuu ku perinteestä päänsilitystä, mulla menöö kyllä lopullisesti usko elintasovaltiohon.
torstai 7. tammikuuta 2010
Viästi vainajalta
Olin päivällä yhyren melekee naapurin rakennushäsyys. Yhtäkkiä taloon isäntä huamas, notton mulla tennispallon kokoonen klumppu käsivarresnani. Se niinä sitte, notta ny lähäretähän ensiapuhun ja heti. Kaveri oli aivan hermona ja tukka ihan pystys.
Sanoon, nottei ota yhtään kipiää ja kuuhaalin, notta mitä teherähän seuraavaksi. Sanoo isäntä, nottei yhtään mitään. Sun pitää saara tiato lääkäriltä mikä tua paukura on. No mitä siinä sitte, jos isäntä kotia passittaa.
Määräs mun soittamahan akalleni, onko meirän kylän lekuriillen viälä ehtoolla pääsyä, kun en tiätysti itte tiänny. Oli jääny kakkulakki kotia ja pyyrin isäntää valakkaamahan telefooni muistosta akkani tyänumeron.
Selas aikansa klasipäinen miäs luetteluani, muttei tahtonu korealaasesta oikee löytää. Sitte löyti punaasen präntin. Siinä luki notta yks vastaamatoon puhelu tullu. Sanoon, notta katto keltä. Ompa kumma ku en oo kuullu vaikka kones on ollu koko aijjan plakkarisnani.
Ku herra sanoo, keltä viästi on tullu, rupesin uskomahan ittekki, notta tilani on vakava. Puhelu oli tullu sellaaselta miäheltä, joka on ollu puupaltoos maanaluuses jo monta vuatta. Tehtihin ennen senkaas yhyres kaikellaasta avuusmiälistä remppaa.
Mä kyllä unohrin kaikki muut asiat, ku rupesin ynnäämähän, nottonko meillä jotaki setvimättömiä asioota kesken. En kyllä muistanut mitää. Kaveri maksoo velekansakki mulle pikkuusen ennen viimmeestä matkaansa.
Jotaki sillon kyllä ollu asiaa, ei se muutoon olsi soitellu. On nähäny palio vaivaaki numeron kaivamisehen, ku numero ei oo kirioos ei kansis. On sellaanen tiskiltä ostettavan kortin rosvonumero. Numero ja puhelinki on ihan eri ku silloon, ku kaveri oli tiäten hengis.
Täytyy kyllä sanua, notton nykytekniikka tosi imehellistä. Kyllä pitää oikee hattua nostaa kaikelle hianolle tiatotekniikalle. Notta oikee elon päivien jäläkehenki voi soitella. Ei oo ny sitte soittanu uurestansa, vaikkoon jantus jaloon orotellu. Mutta koitan olla kuulolla jos pirahteloo viälä. Takaasi ev viitti soittaa, jos vaikka häirittisin. Voi olla aharastaki piänes tilas vastaalla puhelimehe.
No, meirän kotolääkäri ratkaasi mun asiani. Joku vähä paisahtanu musteloonhan tua on. Tällää siihen Hiruroitia. Tälläsin ja kyllä täs olo ihimistyy silimis.
Sanoon, nottei ota yhtään kipiää ja kuuhaalin, notta mitä teherähän seuraavaksi. Sanoo isäntä, nottei yhtään mitään. Sun pitää saara tiato lääkäriltä mikä tua paukura on. No mitä siinä sitte, jos isäntä kotia passittaa.
Määräs mun soittamahan akalleni, onko meirän kylän lekuriillen viälä ehtoolla pääsyä, kun en tiätysti itte tiänny. Oli jääny kakkulakki kotia ja pyyrin isäntää valakkaamahan telefooni muistosta akkani tyänumeron.
Selas aikansa klasipäinen miäs luetteluani, muttei tahtonu korealaasesta oikee löytää. Sitte löyti punaasen präntin. Siinä luki notta yks vastaamatoon puhelu tullu. Sanoon, notta katto keltä. Ompa kumma ku en oo kuullu vaikka kones on ollu koko aijjan plakkarisnani.
Ku herra sanoo, keltä viästi on tullu, rupesin uskomahan ittekki, notta tilani on vakava. Puhelu oli tullu sellaaselta miäheltä, joka on ollu puupaltoos maanaluuses jo monta vuatta. Tehtihin ennen senkaas yhyres kaikellaasta avuusmiälistä remppaa.
Mä kyllä unohrin kaikki muut asiat, ku rupesin ynnäämähän, nottonko meillä jotaki setvimättömiä asioota kesken. En kyllä muistanut mitää. Kaveri maksoo velekansakki mulle pikkuusen ennen viimmeestä matkaansa.
Jotaki sillon kyllä ollu asiaa, ei se muutoon olsi soitellu. On nähäny palio vaivaaki numeron kaivamisehen, ku numero ei oo kirioos ei kansis. On sellaanen tiskiltä ostettavan kortin rosvonumero. Numero ja puhelinki on ihan eri ku silloon, ku kaveri oli tiäten hengis.
Täytyy kyllä sanua, notton nykytekniikka tosi imehellistä. Kyllä pitää oikee hattua nostaa kaikelle hianolle tiatotekniikalle. Notta oikee elon päivien jäläkehenki voi soitella. Ei oo ny sitte soittanu uurestansa, vaikkoon jantus jaloon orotellu. Mutta koitan olla kuulolla jos pirahteloo viälä. Takaasi ev viitti soittaa, jos vaikka häirittisin. Voi olla aharastaki piänes tilas vastaalla puhelimehe.
No, meirän kotolääkäri ratkaasi mun asiani. Joku vähä paisahtanu musteloonhan tua on. Tällää siihen Hiruroitia. Tälläsin ja kyllä täs olo ihimistyy silimis.
Sualatahan talavi
Moon kyllä ihan väärästä kohtaa maapallua kotoosin. Ny on talavi. Jotaki piäntä rähämää on tullu kujillen ja raitiillen tääläki. Pihallon ny liukasta. Koskaan kesäkelillä karuulla ei oo nii palio sualanryyniä ku ny. Mä en voi lähtiä liukastelemahan huanoon jaloon mihinkää sualasepelihin.
Autot ja junat on menny päin seiniä, niinku Suameski. Mullon nykki kolome erilaasta kalenteria. Kaikkihin niihin on merkattu talavikuukauret. Haluaasko jokahinen pitkittää sulan maan aikaa? Tämon tutkimuksen kohta. Kuiren eli maapallon kiartua ei viälä voi onneksi käsin kopeloora.
Jokahisen televiisiokanavan pääuutinen on lumi. Pikkuusen haukotuttaa. Joo joo. Talavi ja lunta. Mummiälestä kotomaasnani on imehrelty päiv vastoon monta vuasikymmentä. On talavi, muttei oo vitiä. Menöö kyllä kouluja käynehen ihimisen pää sekaasin. Mainilan laukaukset. Kyllä on muuttunu ampaasiat mun elon aikanani.
Piänen lumen tähären pirätetähän koulut ja monet tyäpaikat. Mailma on ihan sekooksis. Mullon sikäli hianua, notta periaattehes saisin ajaa kärpääsiä akastani pitkin päivää. Ny kuitenki mun pitää lähtiä pimeesihini pariksi päiväksi. Jonsei oo maas senttiä enämpää vitiä, koto jää rakkihallintahan.
Jonson sitä vitiä tullu raitiillen, ajelen pitkin peltoja sokerijuurikas aumoja pikkuusen väistellen. Mua ei haittaa, vaikka uurenkarhia maasturini olis kattua myären ravas. Mua jyrnii ylen määrin käyttää jotaki koslaani tuntikausia tiällä. Voi, ku raisteloo ajatuski.
Autot ja junat on menny päin seiniä, niinku Suameski. Mullon nykki kolome erilaasta kalenteria. Kaikkihin niihin on merkattu talavikuukauret. Haluaasko jokahinen pitkittää sulan maan aikaa? Tämon tutkimuksen kohta. Kuiren eli maapallon kiartua ei viälä voi onneksi käsin kopeloora.
Jokahisen televiisiokanavan pääuutinen on lumi. Pikkuusen haukotuttaa. Joo joo. Talavi ja lunta. Mummiälestä kotomaasnani on imehrelty päiv vastoon monta vuasikymmentä. On talavi, muttei oo vitiä. Menöö kyllä kouluja käynehen ihimisen pää sekaasin. Mainilan laukaukset. Kyllä on muuttunu ampaasiat mun elon aikanani.
Piänen lumen tähären pirätetähän koulut ja monet tyäpaikat. Mailma on ihan sekooksis. Mullon sikäli hianua, notta periaattehes saisin ajaa kärpääsiä akastani pitkin päivää. Ny kuitenki mun pitää lähtiä pimeesihini pariksi päiväksi. Jonsei oo maas senttiä enämpää vitiä, koto jää rakkihallintahan.
Jonson sitä vitiä tullu raitiillen, ajelen pitkin peltoja sokerijuurikas aumoja pikkuusen väistellen. Mua ei haittaa, vaikka uurenkarhia maasturini olis kattua myären ravas. Mua jyrnii ylen määrin käyttää jotaki koslaani tuntikausia tiällä. Voi, ku raisteloo ajatuski.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Ov vaa
Mun ja rakkahani rakit tuloo useen pyytämähän pusua multa, jonsei toiseltaki. Oikiasti ne tuloo nuuhkimahan, jottoonkko saanu syärä parempaa, ku itte nuuhkiva on saanu. Joskus niiren kuanua lähellä heitänki huulilla pusua matkivia liikkehiä. Non rakkahia rakit.
Ei pitääs olla koirillamma näläkä, mutton. Lenkillä ollesnamma, kumpiki on hamuamas kitahansa hevoosen pullia, jonsei estettääs. Pulun raato on oikee hyvää ja kummallekki maistuu paksumpi koiranki tuatos niinku tyhyjää. Hirvenpaskat on ihan jees, ku ollahan Suames.
Isoomman elukan paskas pyäriminen selekämyyrys on kans oikee auvvoisaa. Siitä lähtöö piänen elukan huanot ittetunnot ku tuhka tuulehen ja elukan eko lähtöö nousemahan. Ei tartte olla ku vasikan ruikkua pellolla, johan on kiintoisa tutusmis - ja pyärimiskohores.
Tuloo vaan miälehen, notta miksei Suamen poliitikot halua rypiä oikias sonnas. Ei julukisuussonta oo mitää oikiahan sontahan nähären.
Ei pitääs olla koirillamma näläkä, mutton. Lenkillä ollesnamma, kumpiki on hamuamas kitahansa hevoosen pullia, jonsei estettääs. Pulun raato on oikee hyvää ja kummallekki maistuu paksumpi koiranki tuatos niinku tyhyjää. Hirvenpaskat on ihan jees, ku ollahan Suames.
Isoomman elukan paskas pyäriminen selekämyyrys on kans oikee auvvoisaa. Siitä lähtöö piänen elukan huanot ittetunnot ku tuhka tuulehen ja elukan eko lähtöö nousemahan. Ei tartte olla ku vasikan ruikkua pellolla, johan on kiintoisa tutusmis - ja pyärimiskohores.
Tuloo vaan miälehen, notta miksei Suamen poliitikot halua rypiä oikias sonnas. Ei julukisuussonta oo mitää oikiahan sontahan nähären.
Petooniraurootetulla hiatarannalla
Mikähän tämäkin on ollu?Kukin tiätysti voi hupaalla omaa uurenvuaren pikkulomaansa omahan lajihinsa. Me tiärettihin etukätehen, notta Englannin kanaalitunnelin Ranskanpualohooses pääs on palio soran jäläkeestä rekvisiittaa pitkin pituuttansa. Mutta historialle ei voi mitään.
Päivisin sentäheren päästihin pikkuusta enämpi jaloottelemahan hiataasta ja välillä kiviklumppuustaa merenrantaa ja pikkuusen jyrkillä rantaylennöksilläki. Kyllä rakkimma otti sitte kaiken riamun ittistänsä irti rannoolla, ku ne sai oikee kunnolla nauttia pakkaasasteesista meren tuulista ja lainehien läikytyksistä ja tassujensa lennättämästä hiarasta.
Koirilla ei tainnu olla yhtä hyvä näkö ku jarruttajillansa. Kysääsin vaimooseltani yhyren korkian punkkeroorun mäjen päällä, nottonko tuala kaukana olova valakoonen rinnens joku saari vai? Sanoo epäälevänsä notton. Kysääsin, mikä summiälestä. Brittein saari, sanoo.
Saarihan tua, vai?No mitä siinä sitte seleväs asias. Natsien veitikka oli tällänny niitä monen kokoosia punkkeria eli tykinalustoja joka niämehen ja notkohon. Joku tosi isoo punkkeri oli nuliahtanu kyliellensä vetehenki. Tuli siinä vaan miälehen, nottolisko Sir Winston Churchill määränny pikkuusen tussaroora V-ykkösiä ja V-kakkosia Lontoosehen lennättävän aatun pesimäpaikkoja. Sitä siinä vain pikkuusen äimistelin, kuinkei aatu pääsny koskaa kunnolla rantahan, joka näkyy silimällä oikee kunnolla punkkeriiltansa. Pääsihän se Vologan rannallekki.
Rannan yläpualiset rintehet oli sellaasen vanhanaikaasen mökin kokoosia koloja täynnä. Mikään muu ku ihiminen ja se Sir ei oo tuallaasia saanu äntihin. Hyväkuntoosen näköösiä traktoripyssyjä näkyy kans melekee joka kylän raitilla. Piäntä historian ikävää havinaa oli näköösällä koko aijjan. Ei se mitää, kuntooltua tuli siälä kaiken havinan seas kivasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)