Mättähäsehen

Ei trenkää kauaa olla finlanrialaanen. Näis nykyysis merkiis.

On tosi kiintoosaa nähärä ympärillänsä, ku tämä maa käpertyy mättähäsehen. Ku enoo poliitikko tai mikää kirstunvartija, imehtelen huuli pyäriänä kuka helevetti tämän maan rahat on pelannu ja juanu. Yleesesti sanotahan nottei ainakaan milioonia tiänistävät herrat eli frouvat. Niille kylyvettävät palakkiot on kuulemma kärpääsen kusi meres.

Jos mäki oikiasti tuumaan tulevaasuuttani, sitei oo. Joka ikisis uutisis kuriuus ja näläkäkualema varmistuu.Tämä maa kehittää omaa toimintaansa ja unohtaa täälä olovan väen. Ja uusia ahkeria tulis, jos ei ny kehittyvä ulukomaanvirasto nujertaasi apatiahan  tulokkahia johonaki vastahanottokeskuksis.

Tekis miäli lähtiä johonku Somaliahan. Minen sitä tiärä, saisinko siälä pakolaasen statuksen. Jos ne siälä tiätääs, kuinka täälä on ihimisiä villattu uskomahan hyvinvoinnin lintukotohon ja ny nujerretahan väki polovillensa, isivat ymmärtääkki.

Siälä Somalias kattelisin isoolta heinäarolta yksinääsen palamun. Muuttaasin permuravaattehisnani sen juurehen ja rupiaasin vetämähän lonkkaa ja hornaaman, jotta lähiseurun jellonat olis tukka pystys johonaki sivummalla. Sitte ku mun tulis hiaku, potkaasisin sen palamun runkua. Siltä ylähältä tippuus suaraa mun suuhun pari pikkuapinaa ja muutama puun herelmä. Päästääsin ne elukat toisesta suupiälestäni kirmaaleman mualle, mutta ne kasvin osat pupeltaasin mahahani.

Voishan täs tiätysti olla muullaasiaki vaihtoehtoja. Voisin lähtiä pelaamahan jääkiakkua Uralin takajäätiköölle. Siinolis kuiteski pari pikkuusta promleemaa. Mullei oo luistimia ja vaikka oliski, minen osaasi sitä mustaa muavinpalaa kellekkää muulle antaa ku vaan ittelleni. Mullon jotensakki sellaanen käsitys, notta sinne häkkihin tälläämises pitääs olla muitaki.

Ennen sinne Siperian opetuksehen pääsi melekee iliman pääsyvaatimuksia. Munki isänpualohoosesta suvusta jäin vain Raakel Turppa Lauroolan taistelutanteherillen (Napuen taistelu). Kakaroota ja muita kehityskelepoosia pääsi Soperian vilipoosille savotoolle. Varmahan nauttimahan elämästänsä.

Ku kerkiääs puriehtia vaikka Saarenmaalle ennenku täälä rupiaa hilset leviämähän. Vois mun 93 v äiteeniki lähtiä, jos kuulis mitä eherotan. Ymmärtääs kyllä satasella, jos osaasin sanua joinki.

Yks vaihtoehto olis arvonta. Rupiaasin keräämähän kemupaikkojen parkkipaikoolta ja tiänviarustoolta palautuspulloja jonku itte määräämäni aijjan. Olisin päättäny, notta pullorahoolla lähären niin aus ku lentokonehella pääsöö. Jos pääsisin  Tarmaniahan asti, kattoosisn kumpi siälä on pomo, minä vain se devil.

Vaikka se Tasmanian devil menöö pruukiseinän läpi ku tyhyjää, mä rupiaasin silti kattelemahan etelän maille. Perustaasin Antarktikselle jääpalatehtahan ja uskonnotta viänti vetääas.

Ajattelin kummiski kiriootella ensiksi Uralin taakse pitkille serkuulleni Iljalle ja Akuliinalle. Tiärän, nottei niilloo panaanivilijelmiä siälä. Olis eres kuuran kukkia.