Mitä ny

Koko lähiseutu on mustikas. Mua raisteloo, ku ev voi hyäryntää satua ku suuhuni. Moon himonoukkija, himosiänestäjä. Keittelen soppaa mustikoosta, paistelen kanttarellia. Kangassiäni vois olla ainut maharollisuus sualattuna viärä kotia.

Jokku ostaa nuata tuattehia. Joo, tosi kaukana tästä navikoontipaikasta. Ev viitti veivittää palliprässillä joka päivä neliäkymppiä suuntahansa. Kuinka ne mun pussuuseni siälä tarakkarauralla eres pysyys vaikka kuinka köyttääsin? Teen pyärälenkurat iliman saalista.

Moon joka vuasi raahannu viäres asuville kakaroolleni mettääset maan annit. Ei ne kakarat enää kotonansa syä ku harvoon. Joinaki vuasina kulietin Kyrönmaalta pualaamet tämän kylän vanahoolle ihimisillen. Silloon täälei ollu niitä marioja.

Lähären kyselemähän vanahuksilta, notta tarttisko mustikoota eli siäniä. Saisin ittelleni myänteesen vastauksen suuren innostuksen päännousemahani. Mustikkahan pitääs päästä.
Ja siänehen. Ja syksyllä tuun tänne havartelemahan kurienmarioja. Kyllä mun elämä voi olla yksinkertaasta. Em muuta voi sanua.