Kummallista on

Pitääs vissihin päästä pian johonku koiravapahaasehen viruttesehen. Mullon sellaanen tuntu, notten oon enää vapaa ihiminen. Joku russelin rakki seuraa mua koko aijjan. Sais eres nukkua rauhas joskus, jottei huakaalisi koko aijjan mun kituumihini.

Joskus, ku rakkahani tuallaasta eliötä tänne haaveksuu, sonoon aika rumasti. Oliko se ny notta vain kuallehehen rumihini yli. Soli viälä rumemmin artikulootu. Tuumoostelin, notta kaikki elämän piänet nyansikki menöö huus helevettihin, jos täälä pitää jotaki rakkia ruveta huusaamahan.

Kyllä tämä täs ny menöö. Vissihin on omat jalaan jäliekki tullu sev verran lyhkääsemmiksi, nottei tartte kaikkia maharollista yrittää touhottaa. Kyllon sitte hianua ku saa oma kruppiki liikuntaa, kua nuata rakkia narun peräs jarrutteloo.

Hoh hoijjaa.

Kituumet pihallen

Ev varmahan Uluvilan kansakouluskaa ollu viälä, ku isäni rupes mua viämähän johonku Seinäjoen rapakujien sairaalahan. En tiätysti ollu kärryyllä, mikoli lahtarien suunnnitelma. Vanhemmillani saattoo olla.

Mulle tällättihin jotaki vastemiälisiä truuttuja hengenpitoelimihin. Ei ollu silloon vissihin ku eetteriä piänen kakarankaa tainnutttamisehen. Joku äijjä sitte repii mun kurkustani jotaki rojua, notta veri tirskuu.

Kuki arvaa, nottei tua tapahtuma millää lailla auttanu tulevihin yhteiskuntasuhtehisihini eli luattamuksehen aikuusihin ihimisihi. Sattoo se projekti olla kohorallansakki, mutta mun sisu taistella itteni perähän kasvoo silloon kakaratasosta melekee nykyysellensä.

Nykyysin ov varmahan hianompia tainuttamistaitoja ku silloon. Ei ollu häävistä tulla Sarpolla kotia heti rusennuksen jäläkehen. Piti tiätysti olla kovaa naamaa ja yrittää olla oksimata niitä ränttyjä, mitoli jääny kurkkuhun ajalehtamahan.

Kuraraittiset

En oo viitiny tänä päivänä lukia, mitä on Östermyyras elämä. Pässinpäiren yhtehenliittymä varmahan rupiaa ammuskelemahan 18 -vuaren pyssyyllä köyhia ja kaikkia muita toistaitoosia.
En onneksi asu siälä hevon persees.

Jonkillaasta järkiä orottaasin siinä teirän päivähoitoasias. Häpeen silimät päästäni, jos joku luuloo, nottoon kulukenu sen terän kylännä läpi joskus.

Onko joku perkelehen uusseinäjoki joku valtakunta, vai? Pitääs tällätä kaikki päättäjät johonku paliuhun. Sais siinä sitte henkitorees kattua omaa etuansa.

Mistä helevetistä Seinäjoella on oikee kysymys? Oikiasti?

Hyvää pakkaa tulemahan

Joskus toimittelin rautaromusta ja maasturin vantehesta tekemästäni pihakeittolaittehesta. Oikee taoon raurat, niinku Hannuseppä ennen. Ov vähä ollu kalavesta ja tuulen henkiä, nottei oo saanu kokeella tekelestänsä käytäntöhö.

Rakas oli tuanu ny jonki kuallehen sian kylykiä. Tälläsin valakian siihen putkikepin nenähän hitsattuhun maasturin kerihin. Ku noli kuivia ne klapit ei mitää, pian mulloli elämäni paras piharuaanlaittopaikka eresnäni.

Oon kaikem maailman kekälehillä ja kaasupullon hengillä yrittäny lämmittää fläskinpalojani. Ny oli itte tekemä ja kaikki kuvitellut ongelmat huamiohon otettu värkki. Ei perkelehenkää ongelmaa mihinää. Fläskien polttaminen oli ku luamisen tyätä

Mun vannes keittiö kääntyy siihen keppihinsä nähären melekee ympyrän . Sen yläpualelle on räitty krillitällinki , joka kans kääntyylöö mihinkä mä sen väännän. Pitääs viälä löytää joku kuupano ratustukseni päälle. Tai, mitä joku rästäsvuato haittaa kunnon tekelestä.

Tautia piisaa

Jonson tämän palstan kirioottajalla palio itte huamaamatoonta pääntautia, ei oo rakikkaa reiras. Nuaree notkotteloo pää alahappäi ku maansa myyny etninen valakoihoonen. On sillä lääkitys voimas. On tullu tästä hirviästä mölyämisestä vissihin korvatulehrus.

Huamattihin tua, ku tuli rakista vaitonaanen ja kaivoo siävällä sorkallansa koko aijjan lerppuansa. Puristeli kaaliansa niinku jotaki siältä pois ajaaksensa.

Toisellon häntä melekee irti. Se syää koko aijjan sen ulukoneman tyviä. Seutu on ihan karvootoon ja kauhialla ruvella. Ku tuaki on vähä viisas, lopettaa heti tyven jäytämisen, ku sanoo tuikiasti sen nimen.

Sillon jotaki persetrauhasvaivaa ja son ny justihin taas elukkalääkäris. Kyllä tuloo näiren lemmikkien pito kans hintoohinsa. Ennev vanahaan maalla rakit ja kissit kuluki mihinä ne tahtoo ja söi sellaasta suurusta, mitä luamakunnan herroolta sattuu jäämähän. Ei niitä elukoota enne mikää vaivannu.

Jonsei ny ota huamiohon naapurin Tossea. Soli vissihin kaapin aluuses kasvanu, ku silloli niin lyhkääset jalaat. Silloli luultavasti jotaki henkisiä traumoja jostaki. Eisunkaa ny niistä lyhkääsistä kintuusta, mutta mistä mä tiärän.

Se istuu aina taloon maitoprykyn alla ja saatteli juaksullansa ja äänellänsä kaikki sivuuttekulukijat. Sitte se vainuunen Tosse äkkäs meirän isoon mustan kollikissin Masan. Masa luuli tiätävänsä kaikki turvareitit pihapiiris, muttoliki pyryyttäny liiverin aluusen reunan täytöhön lunta. Ei ollu kissi suunnitellu mitään vaihtoehtoosta pakoreittiä ja Tosse raateli sen sympiksen jauhelihaksi siinä seinän viäres.

Mikähän siinon oikee taustalla, ku toiselta pitääs saara hengityksen loppumahan. Asia ei oo millää lailla eläämellinen, ku lukoo lehtiä siälä tahi täälä.

Iränpualohoonenko neva vai kusiaasperä

Joku aika sitte ihimettelin Östermyyran perhepäivähoitua ja sen perähän tehtyjä älyttömiä päätöksiä. Tiärä ny sitte mikä tuallaane Östermyyra oikee on. Varmahan joskus rannikolta talsii joku luantoihiminen Jouppilan vuaren laelle. Saattoo olla, nottei ollu silloon ravasta tehtyä laskettelukasaa siälä.

Maharollisesti jonku kusipää kuninkahan lähettiläs tuumas; nevantakuunen tai kusiaaspesän takuunen paikka on tuala iräs. Mä luulen, nottei viittiny kunkku lähtiä mäe ala mistää sivistyksestä toimittelemahan. Taisi lasketella Ahonkylähän ja siätä Koskenkorvalle ihimettelemähän muinaasta nuijajotaa. Santavuarellahan tämän asian kans ei oo mitää tekemistä.

Kuningas maharollisesti kuseskeli Kurikan Miataas kulukeesnansa jonku kiven taakse. Ainaki yhyren paikan nimi viittaas tuallaasehen. Kylloli vahinko, nottei monien kohtalooren uhuri, suksittelija, kansanerustaja viälä hengittäny silloon. Olis tullu varmahan rakentavia ajatuksia yhteiskuntakehityksestä. Niinku vaikka vaalitukiasioosta.

Klumppuja päälaki täynnä

Minen ny käsitä, ku nua ampiaaset on ruvennu tosisnansa sotimahan mun kans. Tai itteasia hyäkkäykset on ykspualisesti tullu niiltä pörriääsiltä. Minen oo viälä uhaannu niitä millää lailla. Jonsei noo julistanu klasinaluustani yrianaseettomaksi vyähykkeheksi, rupian laukoomahan takaasi joillaki mannerten välisillä ohojuksilla. Niitähän saa ryssiltä kivasti, jonson lompsa kunnos.

No, mullei oo, notta ajattelen ny ensimmääsenä jotaki halavempaa molotovin koktailia niille tarioolla. Siinäki on kyllä omat vaaransa, ku vanaha homeskorva rupiaa valakian kans krähtäämähän. Voi tulla pahee tulos ku oli Turuun palo ennen.

Jotaki ny kumminki pitääs keksiä. Mullei oo eres mitää paukahtavia pyssyjä. Nualipyssyn kyllä äkkiä tekaasis nuasta mun itteni kasvattamista pampunvarsista. Kataja olis kyllä paree joutti, mutta mun yks ainua kasvatukses olova on viälä liika hentoonen.

Yritin mennä pualisen jäläkehen koriaamahan satua (sato). Pihanperällä kilutteloo viälä mansikoota ja vattuja ja piikkipuskis karhunvatukoota. Tein nopeeta hyäkkäyksiä kuppineni sinne. Sain joinki mariat taltehen muutaman uskaliahan rynnäkköni jäläkehe, mutta pääkupoli on niiren ystävien luatia täynnä. Tottapa rakkahani arvostaa ehtoolla mun urhiaa ruaanhakumatkaa. Sen näköö.

Ei rakkinikaa niistä soranhaluusista yhtää perustanu. Toinen juaksi pörriääsiä karkuhun ja häjyysempi yritti knoppia niitä lennosta suuhunsa. Pirin sille liävää vahavemman puheen. Ymmärti se, viisas ku on, notta voi tulla kipiää niiren lennokkien piikiistä kitalakehen.

Mulloli sitte niiren sotajalakaasten lentopaikan viäres viälä pari sangoollista omenoota puus, jokka olin tuumannut keittahuttaa ehtoompana soosiksi. Lähärin tavoottelemahan sotasaalista isoon kuppini kans. Ei, paluuperä tuli heti ensimmääsen rynnäkön alakajaasiksi. En saanu yhtää omppua nykäästyä, ku jo juaksin hirviäs pakokauhus tupaa kohoren turvapaikka miäles.

Piti tällätä toistaitoonen aivosto raksuttamahan parempia seleviytymismaharollisuuksia. Heti muistin, notten oo periny mitää keskiaikaasta haarniskaa, jonka vois kiskaasta yllensä, tai moon karottanu sen johonku, niinku tapaastani on. Löyrin sitte jonku hupullisen paksun talavivaattehen. Tumpuloottin sen ylleni ja reimitin hupun niin tivihisti kaalihini ku vaan saatoon. Vetääsin sitte viälä toppahaalarit siihen päälle ja toppakummisaappaahan jalakoohini. Kätehen verin hitsarin pitkävartiset kätyymet.

Tarkkaalin varustehisnani sitä nyppimätyämaatani vähä erempää ja hiioon hyäkkäyssuunnitelmaa. Oli tärkiää lähestyä kohoresta niin, nottei maanpuallustajat heti havaatte hyäkkääjää. Suunnitelmis oli käyttää salamasoran taktiikkaa.

Ei siinä sitte ollu tuskanuitua, omput on ny tuvas. Uskon, nottei vastustajani oikee äkänny, nottoon tällänny itteni tosi mahtavahan passiivisehen puallustuksehen. Kukaa vihulaasistani ei ainakaa panssarini läpi ulettunu töykkääsemähä. Pikkuusen kuumahan tua homma oli, ku celsikset viisoo aluun kolomattakymmentä.