Hommat ruarus

Ei ollu tuskanuitua ku painespönttöö ja painesta vartiiootteva venttiili oli vaihrettu.

Tultihin torilta tuaresta ruakaa ostamasta, kummä sanoon rakkahalleni, notta nymmä vaihran ne kolehet, jottei lämmityssysteemit oo viikkotolokulla valesvirehes. Vaimo siinä esmenteli, notta ku on näin kylymäki ja voi tulla joku tulumunki siinä sun hommasnas. Kati tuloo meillen huamenna kylähän ja olis kiva ku olis lämmin tupa.

- Moon ny päättäny, notta tänä päivänä se tapahtuu. Laittakohot Kati jotaki roitia hartioollensa jonsei tarkene.
- Mutta ku pitääs teherä ny ruakaaki ja sellaases hommas tarvitahan lämpööstä ja kylymää vettä.
- Eikö meirän hella muka toimi. Em meinaa panna tukkohon kaikkia meirän taloon vesiputkia, notta ei täs ny aivan pääsemättömis olla, päästelin ku koko läntisen Euroopan sulukapallomestari.

Molin hommannu kaikki vermehet tuanne pannun viärehen. Vanhastansa mulloli putkikittiä ja tukku rohtimia. Laitoon sitte kaikki sen painespöntöön ympärillä olovat hanat kiinni. Sitte varovaasesti kruuvasin sen venttiilin irti. Ei nokon nokkua tullu vettä mistään. Sama sen pöntöön kans. Oli ku luamisen tyätä koko homma. Sen pöntöönkin kruuvasin nuav vaan kiinni. Oli kyllä erelliset asentajat ollu kotoosin jostakin toisesta maasta ku tästä. Täkälääset ei olisi sellaasia sulukukraanoja hoksannu laittaa. Sellaasia ku ei tarvita. Ei ainakaa silloon ku nua lämmityksen kolehet on kunnos, eikä niitä tarvitte vaihrella uusihin.

Mullon sellaanen pössöö tapa, notta hommaan kaikemmailman rekkulehia, jos ajatukses on niitä pian tarvita. Ku suihkusekoottaja oli nokkunu kuutolokulla joku aika sitte, ostin siihen uuren tilallen. Ku sitte otollisena hetkenä rupesin sitä tälläämähän sen nokkuvan tilahan, huamasin sen uuren laskevan allensa ku sonni mahansa alta. Mulla tuli tiätysti kiirus hakemahan ehejää sekoottajaa siitä samasta kaupasta mistolin rauskanki ostanu. Vettä ei kymmeniä vuasia vanahoolla hanoolla saanu kiinnni ku pikkuusen koko huushollista. Ja flosina oli kauhia koko aijjan, onneksi kylypyfati oli sen virran alla.

Mulloli kauhia kiirus sinne kauppahan ja yritin seliittää siälä sitte, notta tämä on aivan märstinä tämä vehejes, ollu jo tehtahalta asti. Antakaa mullen ehejä, kummun vesi klosajaa kotona koko aijjan. Tiskinassu pyärittelöö sitä onalesta käsisnänsä ja mun jalaat vapajaa kiirusta. Tämon sellaasen tehtahan tekoonen, notta tämä pitää lähärättää sinne koriattavaksi. Mutta ku mun vesi flosajaa koko aijjan, emmä kerkiä palio orotella.

- Kysääse tualta mun pomolta, mitä se tuahon asiahas sanoo.
Se pomo jauhoo samaa tarinaa ja sen pomon pomo kans. Mulloli sitte koko kioskin suurin herra nenäni eres. Siinä silimätysten ollesnamma se rupiaa vääntämähän mulle samaa satua kunne muukki. Mulla läikähti johonaki sisälläni ja mä huitaasin sen vekottimen vanahana koripallokentän juaksijana siälä hyllyjen takan olovahan isoohin roskiksehen ja mainittin epäsääryllisesti suameksi. ”Pitäkää kraananna.” Menin aika vinkiää kassan ohitte ja se siinä vähä mulukaasi, notta mistähän tuakin on kotoosin. Näki äsköön koko kraanan hianon lennon sinne pönttööhin. Ja se meni justihin, eikä melekeen.

Mä tein ratkaasun, notta meen kattomahan sinne vesiklosinahan, jos siitä vanhasta sais jonkullaasen. Paloottelin sen pöyrällen hirviäs paniikis, ku vesi flosaji koko aijjan. Liotin niitä pikkuusia onalehia etikas ja putsasin niitä sitte trasulla sitä mukaa ku nostelin siitä liämestä. Kokosin sen värkin sekoottimeksi ja se toimii paremmin ku uusi. Soon viäläki siinä kylypyammehen reunas, se sama värkki.