Kiriet kaverilta

Mä lupasin tällätä tähän kaveriltani saamani kiriehen. Mä en oo ihan varma muistetahanko me asiat ihan oikee kumpaanenkaa. Mutta mukava soon, ku kaveri muistaa eres jotaki ja viälä saa ajatuksensa paperillen. Nykyysin ku kiriootteleminen lentää pääasias taivahan tuulihin. Niistei meirän jäläkipolovet tiärä tuan taivahallista. Mutta paperi säilyy, soon nähty.

Mutta täs ny Teukan kiriet:

Parahin kaverini Severi

Aina luatettavalta taholta kuulin, notta Sä, vanaha koulukaverini ja 70-luvun vasemmistorarikaali, oot töis siälä isoos kyläs ja notta Sulla menöö hyvin!

Jo hamas nuaruuresnani tiäsin, notta Susta tuloo varmahan virkamiäs. Laiskuutes ylitti kaikki sallitut normit, mitattihimpa niitä millälailla hyvänsä. Muistan oikee hyvin lakkiaasjuhulas, ku mummas katteli Sua ihaalevasti ja lausahti kualemattomat sanansa; ”Sä, mullen rakas Severi, oot syntyny politiikkahan. Lahajas oot saanu sukumma kantaisiltä, jokka neki oli täysiä nahajuksia, epäluatettavia, ahanehia, viinahan meneviä akkaan naurattajia. Talourellista tiätämystä koko suvulla ei oo ollu tippaakaa. Se jotta ylipäätänsä viälä ollahan olemas, on Ameriikanserkkujen ansiota.”

Mulla menöö kans aika hyvin täälä Suames. Tairat muistaa, ku valamistuun ennätysaijjas merkonoomiksi ja sain heti tyätä appiukkooni rautakaupan varastos. Nym muuten oon jo vanahempi varastonhoitaja. Mä sain ylennyksen, ku entinen, jo seittemänkymmentä vuatta täyttäny ereltäjäni otti ja kuali. Appiukon piti valita mun ku uhkasin avioerolla. Frouvvani miälestä solis ollu paree ratkaasu. Tiärä ny sitä sitte.

Naisista puhuttaas, okko muuten naimisihin menny? Mä muistan hyvin, opiskeluaikanas rakastuut vähäv väliä kaunihimman sukupualen ihimisihin, rotuhun, varallisuutehen tai päällenäköhön yhtää kattelemata. Ja jo muutaman viikon päästä olit valamis uutehen suhtesehen, vaikka erellinen oli viälä parahimmas hehkus.

Joskus oon tuumoostellu, jotta voisin tulla käymähän siälä isoos kyläs. Voisit sitte esitellä mulle omat elintapas. Tarkootan tiätysti, nottoon mäkin kiinnostunu suuren maailman kulttuuriista, vaikkoonki maalaaspoika. Tottapa justihin sen takia.

Oon jo pitkähänsä orotellu appiukon siirtyvän täältä ikuusuutehen. En kyllä tiärä periisinkö sen puarin vai suuria omaasuuksia. Ku kattelen ja kuuntelen akkaani ja appiukkuani, mun tuloo ihimetellä, notta millä ilivehellä noon keplotellu näin pitkäätti iliman nottolis verottaja sekaantunu toimintahan. Pikkuusen minäki oon asioosta träillä.

Rookasin äsköön muuten yhyren entisen naapuris. Soli tulos Minnesota-hoirosta ja se suunnitteli jotaki ihan ouron kuuloosta yritystä. Mäen uskaltanu eres kysäästä, mistä alasta oli kysymys. Vaikutti pikkuusen sellaaselta, jotta saattaa olla virkavalta paikalla jo ennen avajaasia.

Lopuuksi pyyrän, Severi, ota ny ja kirioottele vähä mullen. Oothan sä kumminki parahuusia kaveriitani ja muistelen Sua aina miälisnäni. En mä muista eres sitä mumman rahoos räknättyä tonnuusta, jonkoot mulle pystys. Eihänny tokikaa, ei sellaasia oikia kaveri saa piänehen miälehensä.

Parahinta vointia Sullen sinne ja kiriootelehan ku kerkiät!

Kaveris Teukka Kutvonen