Maas maan lailla

Joku sanoo, notta pitääs olla maas sem maan lailla mihinon. Niin oon ollukki. Tiällä rupajuttamas kulukuneuvvuani tyhyjäkäynnillä. Tuntitolokulla. Oon ollu tällä viikolla ihan täynnä tätä touhua. Pirän suurimman osan nahoosnani.

Joskus oon luullu, jotta tiät on tehty sitä varten, notta niitä pääsis ajamahan. Mutta joka aamu rarios sanotahan ruuhkia olovan satoja kilomeeteriä täs seuruulla. Eikä noo mitään Helsingin kehän hirastuksia. Liikennes on ihan seisap pistees. Ei voi tuntiihin mennä etehen ei taakse. Toppi tuloo yleensä siitä, ku jokku on klohoninu toisiansa. Aika useen syy on siinä, ku rekka on makoollansa johonaki keskellä tiätä. Vaikka siitä hiliaa joskus ohitte pääsiski poliisin ohojaamana, homma on sekaasi, jos vaikka kuuresta täytehen aharetusta kaistasta liikennes pääsöö vain yhtä reikää jatkamahan.

Jos yks tiä on johonaki tukos, hetkempäästä millään tiällä ei pääse yhtään mihinkää. Mee sitte liniapiilillä. Noon siälä samas sulius. Mee sitte metrolla. Ku ihimiset on kuullu rariosta, nottei autolla pääse mihinkään, ne yrittää kaikki sitte sinne. No ei silläkää pääse hetkem päästä mihinkää kun noon aiva täynnä. Mikkää sivupoluukkaa ei oo ajokunnos, ku jokku viisahat niinku mä, lähtöö vaikka peltoteille kurnuttamahan.

Joka kohorasta maapallua ei tätä älyyttömyyttä varmahan jaksa käsittääkkää. Täälon kuulemma jo monta sukupolovia tottunu siihen, notta tiänpäällä ollahan eikä mennä mihinkään. Jokku kouhoot kyllä tuntuu pääsevän vaikka toisten kainaloosta ja pitkin jalakakäytäviä, vastavirtahan, liikenneympyräski. Joidenkin miälikuvituksella ei oo mitään rajaa, kuinka autolla hoiretahan oma kiirus. Muiren kiiruhusta ku ei oo mitääv väliä.

Silloon ku jollaki lailla pääsöö johonku, on tosi kauhiaa katteltavaa minkälaasia suarituksia autoolla voi teheräkkää. Nuaret äireet on kaikkeen kauhiimpia. Niillon aivan holtti pois joka päivä ku penkiille sitomattomia kakaroota viärähän päiväkotiihin ja kouluuhin ja mihinkä viärähänkää. Ei oo millään mitää väliä, ku pitääs ittekki keriitä joskus töihin. Kunnioottettu lasten isä on tiätysti syätetty ja puetettu omalle työreissullensa jo ennenku frouvva pääsöö kakaraan ja ittensä kans eres alakuhu. Ja joka päivä ollahan myähäs. Ja taas.

Toiseksi pössööntä porukkaa on nua poliisit. Niillei oo mitää tolokkua mistää. Enkä puhu ollenkaa hälyytyshommis olevista erustajista. Pahin tilannes mulla oli ku nua sankarit ohittaa mua vasimelta, kum moon justihin saanu valoolta luvan mennä itte sinne. En nähäny mistä nua maantiarosvot tuli, mutta onneksi näin jostaki silimäkulumasta, jotton jotaki tulos sellasesta paikasta, mistei olisi kellää mitää asiaa ajella.

Jos koittaas itte ajaa suamalaasten liikennesääntöjen jäläkehen, loppuus meneminen siihen paikkahan. On pakko olla täs kauhun tasapainos joukos, muuten jäät kelekasta. Oon kyllä oppinu erilaasista asioosta päättelemähän, mihinkä kukin vois tryykätä. Kaikki maharollisuuret pitää ottaa koko aijjan huamiohon. Tuan päättelykyvyn oon oppinu jo Suames. Karvalakin mallista jo voi päätellä erellä ajavan tai vastahantulijan meninkiä, oli vilikkuja päällä tai ei.

"Sähän ajat ku paikkakuntalaaset", oon kuullu ittekki monta kertaa viaruspenkiltä.