On helluusta herätä aamulla linnun hianohon lauluhun. Eileen varis kerkes krääkkyä ensimmääsenä parvekkehen kaitehella viireltä. Kolomen meeterin pääs korvastani. Naapurin kukoon aikataulu oli vasta puali kuurelta niinku muinaki aamuuna. Se kukkoo huuteloo kanoollensa kymmenen meeterin pääs ja sille vastaa toinen helttapää jostaki vähä erempää.
Ei mulloo tuata kukkua vastahan mitää sanottavaa. Nykku soon oppinu kiakumaha niinku kukoot teköö. Pari vuatta sitte ku se opetteli aamuhommiansa, soli ihan surkiaa kuunneltavaa. Kukkoo oli vissihin tuatu tuahon klasin alle joinsakki keskenkasvuusena, eikä oikiat pomokukoot ollu keriinny sitä opettamaha. Siltä tuli kurkusta kauhiaa krähinää ja molin monta kertaa menos kattomahan, notta ny se poijjankloppi varmahan kualoo.
Pian kukoon jäläkehen katolle ilimestyy joku kyyhkyysen sukuunen lintu. Elukka huuteloo notta huhuuh huh, huh huuh huh. Se istuu aikansa katonharialla ja menöö huuhuttelemahan toisen taloon harialle. Se kiärtää koko päivän huuhulemas piänellä alueella. Sen pistää vihaksi, jos siltä kysyy sen omalla äänellä, nottonko kaikki reiras. Se mulukaasoo ja lähtöö siitä paikasta toiselle harialle.
Moon oppinu nuaren huuhujen äänistä tuntemahan, minkä kattoen hariojen kunkku kukin on. Jos sille toisen ringin huuhulle höpäjää oman harian elukan kiältä, se lopettaa heti toimittelemasta ja rupiaa kallistelemahan päätänsä, notta mitä ny. Se räpistelöö ääntä kohti kattomahan, nottei sunkaa mun rinkihin oo tullu joku toinen kamu. Keikutteloo sitte aivan ääres päätänsä ja mulukuaasiansa ja sätkii ittiänsä kauhian vihaasen näköösesti.
Tuas meirän puskis asustaa sellaasia keltanokkaasia mustia lintuja. Ku aitaa leikkaa enskerran, pitää aina kattua, nottei hilippaa palaa niiren pesästä. Se yks maailman komiimpihin lintuuhin kuuluva harakka teköö joka kevät pesänsä parinkymmenen meeterin päähän korkialle pyäkin larvahan. Siälä se sitte asustaa parikymmentä meeteriä vilikkahan karun yläpualella koko kesän ja ruakkii penikkansakin sinne oksille.
Kaikista vilikkahinta siipielämää täs on ku kukoon isäntä ulukooluttaa satoja kirietkyyhkyysiänsä. Ne postiljoonit kiärtää täs kylän yllä aikansa ja pommittaa jalakaporukkaa valakoosilla pommiillansa. Jos sellaanen pommi pläjähtää auton maalipintahan kannattaa osuman pestä heti pois tai siinon ainaanen harmaa pläntti jäliellä. Ov vissihin väkevät evähät virkaalijoolla. Mä en kyllä oikiasti tiärä onko ne viraas vai jonku muun tähäre asustaa tuas naapuris.
Erikoosimpia siipielukoota täs on koko talaven peltoja klumppaavat siperialaaset hanhen näkööset linnut. Niiton aivan hirvittävät määrät alakukevääsehen asti. Ennen täkälääset pisti niitä patahan, mutta ny niiren pitää antaa syärä kaikes rauhas kaikki mitä ne eloksensa löytää.
Ei mulloo tuata kukkua vastahan mitää sanottavaa. Nykku soon oppinu kiakumaha niinku kukoot teköö. Pari vuatta sitte ku se opetteli aamuhommiansa, soli ihan surkiaa kuunneltavaa. Kukkoo oli vissihin tuatu tuahon klasin alle joinsakki keskenkasvuusena, eikä oikiat pomokukoot ollu keriinny sitä opettamaha. Siltä tuli kurkusta kauhiaa krähinää ja molin monta kertaa menos kattomahan, notta ny se poijjankloppi varmahan kualoo.
Pian kukoon jäläkehen katolle ilimestyy joku kyyhkyysen sukuunen lintu. Elukka huuteloo notta huhuuh huh, huh huuh huh. Se istuu aikansa katonharialla ja menöö huuhuttelemahan toisen taloon harialle. Se kiärtää koko päivän huuhulemas piänellä alueella. Sen pistää vihaksi, jos siltä kysyy sen omalla äänellä, nottonko kaikki reiras. Se mulukaasoo ja lähtöö siitä paikasta toiselle harialle.
Moon oppinu nuaren huuhujen äänistä tuntemahan, minkä kattoen hariojen kunkku kukin on. Jos sille toisen ringin huuhulle höpäjää oman harian elukan kiältä, se lopettaa heti toimittelemasta ja rupiaa kallistelemahan päätänsä, notta mitä ny. Se räpistelöö ääntä kohti kattomahan, nottei sunkaa mun rinkihin oo tullu joku toinen kamu. Keikutteloo sitte aivan ääres päätänsä ja mulukuaasiansa ja sätkii ittiänsä kauhian vihaasen näköösesti.
Tuas meirän puskis asustaa sellaasia keltanokkaasia mustia lintuja. Ku aitaa leikkaa enskerran, pitää aina kattua, nottei hilippaa palaa niiren pesästä. Se yks maailman komiimpihin lintuuhin kuuluva harakka teköö joka kevät pesänsä parinkymmenen meeterin päähän korkialle pyäkin larvahan. Siälä se sitte asustaa parikymmentä meeteriä vilikkahan karun yläpualella koko kesän ja ruakkii penikkansakin sinne oksille.
Kaikista vilikkahinta siipielämää täs on ku kukoon isäntä ulukooluttaa satoja kirietkyyhkyysiänsä. Ne postiljoonit kiärtää täs kylän yllä aikansa ja pommittaa jalakaporukkaa valakoosilla pommiillansa. Jos sellaanen pommi pläjähtää auton maalipintahan kannattaa osuman pestä heti pois tai siinon ainaanen harmaa pläntti jäliellä. Ov vissihin väkevät evähät virkaalijoolla. Mä en kyllä oikiasti tiärä onko ne viraas vai jonku muun tähäre asustaa tuas naapuris.
Erikoosimpia siipielukoota täs on koko talaven peltoja klumppaavat siperialaaset hanhen näkööset linnut. Niiton aivan hirvittävät määrät alakukevääsehen asti. Ennen täkälääset pisti niitä patahan, mutta ny niiren pitää antaa syärä kaikes rauhas kaikki mitä ne eloksensa löytää.
Siperiasta kotoosin iliman omia evähiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti