Siisteys ennen kaikkia

Norotin verta heti aamusta kylän lekurin pulloohin. Jotaki hianua varmaha ny ilimenöö, ku koskaan ei mihinkään vikahan eli vaivahan tuu mitään selekua. No siihen oon jo tottunu, ei siinä mitää.

Lekurille kävellesnäni potkiin kaikem maailman purkkia ja purnuukota tiältäni ja väistelin toinen toistansa komiempia koiran paskoja. Ajatus oli vähä tuas siivottomuures ja muistin sitte ku naapurin miäs oli ollu hammaslääkäris täs kyläs kans. Hammasta oli porottanu hirviästi ja tekniikan tohtori aivan tutisi siinä kenolavittas.

Vaikkotti kipiää, kehuu notta haistoo lekurin käsien haissehen ehtalta ihimisen sonnalta. Mutta mitä siinä tuallaasista perustamahan, ku tiäsi tutun eläkelääslekurin olovan ihan ammattimiäs. Ei sollu jutellu sitte mitää vaivoostansa, jos vaikkolis vatta hulivilille käännähtäny. Vai oliko sitte joinsakki epähuamios jääny käret viruttamata hyysikkäkäynnin jäläkehe. Kyllähän kaikki tiätää minkälaasta kaitanauhaa nykyynen hyysikkäpaperi on.

Se mun lekurini on ihan siisti miäs ja kaikin pualin sopeva hommahansa. Ja sei oo mikään arvauskeskuslekuri, ku sellaasia keskuksia täälä ei oo onneksi olemaskaa. Joku aika sitte yks tuttu kipiänhoitaja oli saanu lasareetis pestäväksensä johonku leikkauksehen menevän hehkiän maalaasemännän. Noli vähä tuttuja entuurestansakki ja hoitaja tiäsi frouvvalla olovan menos joku uusi kuuma romanssi.

Siinoli klipotettu kuulumisia pualin ja toisin. Oli sitte vähä hoitsu ihimetelly, ku potilahan maitorauhasten aluuset oli valakooses homehes. Muttoli se homes lähteny kovaa porstaamalla siitä nahkasta poiski. Oli vissihin fryökynällä ollu vähä kiiruhia askarehillansa, ku ei ollu keriinny saunaa lämmähyttämähä.

Tuan saunoomisen puuttehen kyllä huamaa, jos sattuu vaikka maanaluusella junalla ajelemahan tuanne kirkollen. Joirenki ihimisten omisaaset käryt leviää sitte jo aamusella koko vaunuhun, mutta vissihin asianomaaset ei havaatte päästämäänsä leijaa miksikää. Viarahan nenähän saa tulla kaikes rauhas reororantilla tapettua eltaasta hikiä ja kaikellaasta alapään hajunmuarostusta.

Kum moon josku tänne joraantunu, luin jostaki oppahasta, notton täkälääset siistiä kansaa kaikin pualin. Pukooki sen tiaron jäläke muuhunki ku tuulipukuhu ittensä. Oommä jollaki nähäny tuulipuvunki ja kaikellaasta rekalesta yllä niinku ittelläniki. On kyllä tua monen vuaren takaanen tiarootus saanu aikamoosen tällin mun pääsnäni, ku oon täälä ihimisten ilimoolla kulukenu.