Suksittelun lumoos

Päästihin pyhänä oikee kunnon reippaaluhun koko konkkaronkka. Löyrettihin yhyren maan rajalta sellaanen luantopaikka, joka ei ollu ihimisiä pullollansa ja lunta reilusti yli vaaksan paksuurelta. Siäloli oikiat kunnon larut ja rakiillen hianoja uusia haisuja vaikka kuinka palio. Ei tiätysti laruulla, ku siälä sivulla tramppoopolokujen reunoolla.

Ei tuu kyllä tuallaases paikas häjyllen päällen. Keriettihin jokunen kymmentä kilsaa klapajuttamahan, ku kerrankin oli tilaa ja olosuhuretta oikee kunnolla. Ihimissä oli hiihrellesnensä naamoolla niin iloonen ja reipas ilimes, jotta sellaasta en oo nähäny kovin useen kotomaas. Eihän nualla suksittelijoolla oo mitää hiihtokulttuuria, mutta oikia larulla etenemisen ilo. Vaikka kaikilla on vuakratut röpölöpohojasukset, voi jonku pikku nystyrän päälle nouseminen kestää puali tuntia ja alahappäintulo yhtä kauan.

Siälä tuntoo ittensä oikee mestariksi. Mullenkin sanoo sellaanen latuvahti, notton äijjällä väkevä tyäntö. Frouvvaani puhuteltihin ammattilaaseksi.
Näillä laruulla ei klapajuteta suksia kilivantiästä. Löyrettihin tua paikka jo monta vuatta sitte, mutta ku se on kauimmaanen täs maas kotua räknäten, soon jääny välihin useen ja on menty nätymmiten likemmäs yhyren toisen maan punaposkien kävellen tramppaamille laruulle. Siälä ei oo tullu hyvä miäli, ku ei oo latuja ja kumminki peritähän latumaksu ja tiätysti parkkimaksu.

Kerraasti meirät pirätettihin sellaases paikas maksukopillen ja yritettihin krävätä pelimerkkiä. Me siinä tiarustettihin, notta mistä hyvästä. Laruusta... Mihinä niiton? Virkaaliaja viisas, jotta tuas nuan. Mutta siinähän tramppaa isoo lintutarkkaaluryhymä saappahin. Silloon tua virkapukuunen juaksoo kiikariporukan kiinni ja muka sösöttää niillen jotaki... ja me klapsutettihin eteheppäi.

Tuala ylemmillä maastokohorilla on yleensä väkiä aivan maharottomasti nauttimas lyhkääsestä talavesta. Jos sataa vettä, sei muuta naamojen ilimeetä huanompahan suuntahan. Sitte vaa kura truiskuu, ja suksi pitää hyvin. Jos tuanne ylennökselle meinaa päästä, pitää olla kulukeella jo aamulla. Muuten voi olla tiät tukos, eikä kerkiä hiihtämähän ennen pimiää. Muutaman kerran on ollu pakko pyärtää itkien kotia, ku ei oo päässy eres laruulle asti autolla.

Lumen määrän kannattaa varmistaa etukätehen vaikka viisahalta konehelta. Muuten voi käyrä niin, nottei oo hiutalestakaa, vaikka justihin oli hirviä pyry. Kerran meille käytihin, notta hiihtääs oli meeterin niatokset, mutta viikon perästä vitiä ei ollu eres kalavehes.