Kuusoota

Moon aina kiittäny ympäristötekijöötä siitä, nottei musta tullu koskaa suunnittelijaa. Sellaasta kuusaajaa, joka aamulla saa viivan tiataokonehensa näyttöhön ja vahtaa sitä viivaa koko päivän ja ku lähtöö illalla hakemahan uusia evähiä, pyhääösöö sen viivan pois.

Moon monta kertaa kans yrittäny kuusata jotaki tulevia asennuksiani ja uusia keksintöjäni paperille tai tuanne ruutuhun. Kummä rupian piirtelemähän kuvia ja saan hianosti kuvaa paperille, se paperi loppuu jostaki reunasta kesken, tai muuten hommasta ei tuu enää mitään. Emmä tuallaasten kuvien kans joura täpäätä ja meen ja teen sen hommani mitolin meinanukki. Se kuusookuva oli tullu päähäni.

Joskus ov vähä johonaki johoroos lyäny liaskaa, mutton muuten menny hyvin. Eisunkaa nuata sähköjä oikee maatiaaset saisi sorkkiakkaa, mutta minkäs teet, joskus on pakko. Emmainakaa kauaa jaksa rukoolla tänne jotaki rahastajaa, joka tuloo joskus jos on ilimoja, muttei kukaa tiärä minä vuanna.

Yhyres pohojalaasfirmas oli pantu sellaanen oikee kokenu kuusaaja kattelemahan Saksahan johonku alan messuullen kuinkollahan aijjan hermolla. Oli siälä sitte vissihin firman tuatantohon ollukki jotaki uusia onalehia nähärä. Messuulle lähetetty Matti sitte könyää maanantakiaamulla osastonsa jokaviikkosehen kokouksehen. Matti oli joskus erellisyänä ilimaantunu kotiansa.

Suunnittelupomo jauhaa kokouksesnansa tavanomaasta jauhantaa. Mihinä kohoras ny mennähänki mihinäki kuusootouhus. Pysytähänkö me tuatannon eres aitauluus ja mihinä kohoras kukin on jonkun jenkatapin suunnittelus. Matti istuu kans siinä nurkkalavittalla ja oli niin kiinnostunehen näköönen, ku olosuhteet vain antoo myären.

Pomo oli tuumannu jättää sokurin pohojalle. Toisin ku tiarootusvälinehet teköö. Kaikki vilikuuli siinä höpinäs maailmalta tullutta. Pomo sitte lopuuksi: Matti, viittisikkö toimitella ny meillen, mitä hianoja rekkulehia siälä messuulla oikee oli. "Ei siälä ny sen kummempaa," Matti kiamurteli ja muut täpyytteli hermostusksis kynsiänsä ja huitaasi silimille valunutta tukkaa taappäi.

Kyllä siälä ny varmahan jotaki uutta oli, pomo jatkoo. "Ei siälä ny palio sen kummempaa ollu ku täälä meilläkää", Matti taas. Sano ny, kyllä siälä jotaki erikoosta varmahan on ollu.

Noo...., oli siälä...., Matti alootti esmennellen. Tosi suuri.... ainaki jalakapallokentän kokoonen... pupi.