Horkka lähärös

On se kumma, ku raavas miäs 0n aivan hoit tollana yhyren piänen hulivilitaurin takia. Kaikki paikat on tärissy monta päivää hirviäs holotnas, eikä vessan kripaa oo uskaltanu päästää silimistänsä. Syrän on hakannu ku siperialaanen öliypumppu ja äijjä on hengestyny aivan läähätyksehen piänestä ajatuksestaki, jotta jotaki muuta pitääs teherä ku vetää sänkyä selekehä.
Kolome päivää on ollu ihan kauhiaa aikaa tällääselle, joka on harvoon täs jamas. Omppumehua on tullu lutkutettua ainaki sangoollinen joka päivä. Onhan täs väkisin tullu järsittyä yks omena, panaani ja pikkuunen purkki raesjuustua. Ny neliäntenä päivänä alakaa pikkuusen järki reakoottemahan, notton muutaki maailmas ku mun kamppaalu. Oon lutkuttanu tänä päivänä vähä sakiempaa ku sitä mehua. Vetääsin rennosti pari kuumaa kuppia pussikeittua. Ainaki viälä tuntuu, notten oo lääkärööny ittiäni sillä ihan mettähä.

No alkoo ny toipuminen oikee vauhrilla ku nua suamalaaset akat näytti suksittelevan notta lumi lenti. Tuallaasta jotaki mä orotinki, ku tuanne luukun viärehehen könysin. Kaharelta kanavalta tuata riamua sai voroosinsa kattella. Se toinen kanava on isoon naapurimaan hianosti hoirettu ohojelma. Niillon isoomman pualoosta touhua kaikki siinä lähärätykses. Nykku semmaan suksittelijat oli enemmän niinku latumerkkiinä, eikä mitallien jahtaajina, piisas seliittäjää toisensa jäläkehe. Kattoon sitä pualueetoonta mialuummin, ku kuuntelin nuata asiantuntijoota.

Mutta mitäs täs, tohahutan taas kuumaa vettä ja teen sellaasen kuppikeiton ja meen imeskelemähä sitä tuanne yhyristetyn kisan äärehe. En usko, notta tuloo siinäkää murersmiältä suamalaasille.