lauantai 8. lokakuuta 2011

Petikaveriista parahuusin

Tästä ja sen lemmikkikaverista oon kiriootellu oikee piisalle. Kirioottelen viäläki ku non mun ääres koko aijjan. Sänkyhynki tämä keisari teköö varmahan oman tilansa johona ei oo aharasta.


Som muka joku riistakoira ku saa kaivaa myyränkoloja, mutta sen ei-riistakoiran pitää löytää ensin myyränluukku. Ja tämä sitte sille entiselle kulukoiralle notta: viittikkö mennä pikkuusen sivuhun ku miäs rupiaa tonkimahan. Saat sitte myyrän saparon, jos se ei mee mun vattahani.

Suuret on meiningit kuninkahallisella roturakilla, mutta kunnon tulokset mettästyshommis saa orottaa ittiänsä. Mitä ny pualikesyjä kania on tuanu raatoona mulle ja joitaki kissivainajia.

Luulis notta tuallaanen taistelija nukkuus rästäsvuaros saalista orotellen. Ei nuku rästäsvuaros ei. Tassuus ei voi mennä pihalle eres pikkuuses satehes. Rakkoki on niin hirmuunen, notta se kestää kunnon maakuntasatehenki koiranilimaa orotelles.

Onko ny mialuusta tai ei mutta hupaasta ainaki, justihin tämä samaanen myyräntonkija kävelöö joka meeterin mun peräs, mihinä kulloonki kulienki. Sillon kipukynnys niin korkia, nottei viiren tunnin lenkurakaa porota kinttuja tai kituumia. Vettä kyllä flaskottaa oikee kyllä reissuullamma.

1 kommentti:

vilukissi kirjoitti...

Mä oon hamstrannu hehkulamppuja ja harmitellu säästölamppujen korkioota hintoja. Niiston ny hyvä ottaa hintaa, ku niistä niin ny toitotetahan.On sulla ihana koiruus. Ihaalen aina ihmisiä, joilla on koira!