Ennen herrasmiästen keskutelut pysyy aina asias. Silloon ku viälä ruattihin pääsi laivalla, oli yks miälenkiintoonen tapahtuma. Yks Jaska unehtuu jollakin Uumajan puistonpenkillä höpäjämähän kuulumisiansa.
Tavanoomasen rauhallinen Jaska oli siloonki rauhallinen. Jonsei ny flegmaattinen, niin ei oo palio paitti. Jaska toristi puistonpenkillä maailiman politiikan erilaasia ilimentymiä. Uumajalaanen räppäs Jaskan viäres lättööliä ja Jaska naukkaali kunnon ainesta.
Ruvettihin sitte ainoomahan matkaa kotiappäi. Jaska siihen, notton pikkuusen asiat viälä keskenerääsiä. Yritettihin reirata asiaa ja sanottoihin notta laiva lähtöö ihan lähivuasina. Jaa niinkö, Jaska sanoo.
Siinä sitte aika tasaasilla lainehilla oltihin seilaamas Vaskiluatohon. Joku moottoriprutkuvenes rupes aharistamahan isua laivaa. Kattottihin sitte lairan yli, nottonko isoosta asiasta ny kysymys.
Oli. Jaska oli heränny puistonpenkiltä ja oli kans menos Laihialle niinku osa muustaki seuruehesta. Jaska huutaa sitte siältä alennokselta, jostaki moottoriprutkun reunalta,
notta hilientäkää pikkuusen notta pääsen kyyttihin. Me sitte miähet tuahon, notta viittikkö ostaa matkan perille asti. On huanua kiipaasta tuan rautaseinän ylitte.
Jaska tuahon, notton asia selevä. Wiksrömi rupes kurnuttaman oikee kunnolla. Haistan nenäsnäni pualiksi palanehen polttiksen katkun viäläki.
Mutta joo. Jaska seisoo prötevää Vaskiluaron satamas joku herkkupullo käresnänsä. Jaska tiarusti, nottootta ollu johonaki, mutta mihinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti