torstai 27. lokakuuta 2011

Karhu on nalle

Aamupäivälenkura alakoo hyväntahtoosis merkiis. Joku karhu oli purottanu imemiensä pualukooren rontot mun porraspäähän. Varmahan ovipiälien valot oli sille uutta ja oli siinä vissihin tuumoostellu istuhaltansa maailiman menua.

Olisin mä sillen oven auaassu, jos olis kopistellu pikkuusen. Molin niin hortehes aamulla, ku olin vähä nukkunu itteni jumihin, ku olin lähärättäny itteni tänne aamulla neliältä. Mutta se kiltti sadun nalle oli sitte vissihin ollu tuumoostellu tulla toisena päivänä.

Pikkuusen imehtelen, ku nua kylälääset elukat ei täs justihin porraspääs palioosin tramppaa. Niillon mun kans ainaki sopimatoon herrasmiässopimus, nottei turhanpäitten peliätellä toisiamma. Mä ymmärrän, notta ny pitää vetää ruakaa kaalihin, jotta jaksaa talaven jookata. Ei tiänny mun avaamen paikkaa, olis muutoon hakenu mun näkkileivät rouskeesehen.

Non varmahan jonkullaases yhteestyäs ja yhteesis ajatuksis nua mun elukkanaapurini. Pihani yli on sipsuteltu isoolla ja piänillä sorkilla. Jäliistä päättään nalle on ollu samoohin aikoohin kulukeella sorkkiksien kans. Ne varmahan vaan moikkaa, notton meillä omat hommamma.

Jotenki ottaa kupolihin, ku se nalle on imeskelly mun kaikki pualaameni. Ja viittii sitte viälä sylykäästä kuaret mun porraspäähäni. Mullolis yhteesymmärrystä olla kaverina otson kans, ku kulukoo muutoonki mettillä. Tiätääs pualaanpaikat. Tykkääköhän sellaanen jörri karpaloosta.

Mä voisin sille vaikka tuhahuttaa hunajakiisseliä. En oikiasti tiärä karhuni miältymyksiä. Ottaa pikkuusen pääkkylääsehen, ku meitei oo esitelty.

Ei kommentteja: