Kyllä pikkuusen panoo ajattelemahan, ku rakkimma mulioostetoo nenänvarttansa pitkin mua kohoren. Ensimmääsenä tuloo miälehen, nottoonko muistanu heiluttaa nuata tarpeheksi maisemis.
Taitaa mulla olla vastuu nuasta, ku pystyn arvostelemahan naapurin ylilihavan leidin koiranulukoolluttamista. Minen mitää tiärä, mutta mun rakkini haluaas liikahtaa enemmeän ku kakskymmentä metriä. En halua ny mitää prinikoota, mutta nämä kusipäiset ääliöni on vähintään tunnin lenkuralla joka päivä. Eihän näiren hermostoosta tuu mitää selekua, jonsei pehemitä ensin kroppaa.
Taitaa jollaki lailla liittyä rakkielämähän seki, ku hianojen retkeelykenkien pohojat on useen koiranpaskas. Pikkuusen ottaa kuantalohon, ku huamaa suksiensa haisevan eheralta. Mullei ittellä oo minkäälaata sivistystä, mutta joka rakkilenkille otan paskapussit föliyhyn.
Mua saa tiätysti vituttaa mikä vaan. Kaikkiin rumimmat sanat saan sanotuksi silloon, ku liukastun justihin paskannettuhun koiranpaskahan. Äly hoi ittellä, mutta kans sillä paskattajalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mitä toi mulioostetoo tarkottaa?
En löydä sitä sanakirjasta.
Hyvä Niina, Pohojammaan jörnötykses mulioostellahan niinku kuuhaallahan. Luimistellahan nuukko nahkoonensa ylen luaren. Olisko se notta katteelalahan toista iliman arvostusta. Ottaa kyllä kupolihin lujaa, nottoon tällääsen puheenparren ittelleneni omaksununu. Perkeles, ku ulukmaalaasekki muistaa sanua: Jaa, soot pohojammaalta, vai.
Pitääskö sitte käpristyä omahan häpiähänsä? Mullei oo yhtäkään syytä kiältääkseni olemasta pohojalaanen. Saatanan korkialle nostan noukkani, ku puhutahan mistoot kotoosin.Jos oot jostaki toisahalta tullu ku isoostakyrööstä, luulisin sun häpiävän ittiäs.
Moon kyllä sitä mieltä, jottei meirän Pohojalaasten kannata ottaa ittiämmä niin kauhian vakavasti. =oD Molin pahoona masennusvuosina terapias Varsinaas-Suomalaasella psykiatrilla, jokoli ollu jossakin Pohojanmaalla mielisairaalas töis nuoruutensa opintovuosina ( olisko ollu Töysäs? ) ja tullu siihen tuloksehen, jotta Pohojalaaset oli sielunelämältänsä jotenkin naurettavan pateettista kansaa.
Tuan terapiaistunnon jäläkehen mä menin kotio miettimähän ja palasin viikoon kuluttua psykiatrin luo takaasin ja sanoon sille, jotta moon varmahan naurettavan pateettinen Pohojalaanen, mutta munmielestä son naurettavan pateettisen amatillinen Varsinaas-Suomalaanen psykiatri, joka ottaa oman amatillisuutensa liian vakavasti ja jokei oo muusta kiinnostunu, ku omasta ammatillisuurestansa, jokon sekin on munmielestä helevetin typerä ominaasuus kantajsnansa. Sitten mä sanoon sille, jotta munmielestä mun terapia sen luona oli samanlaanen tyhyjänpäiväänen toimitus, ku vanhan Neuvostoliiton aikuunen mielenosootus Neukuus, jossa kansa komennettihin karuulle osoottamahan mieltä, sillälailla ku Neukkuherrat halus sen käyvä. Tuon keskustelun jäläkehen mä lopetin tuntemasta häpiää siitä, jotta molin Pohojalaanen, kun olin onnistunu näkemähän vilauksen muiren hiippakuntien virkamiesten naurettavista sieluusta. =oDDD
Lähetä kommentti