maanantai 21. syyskuuta 2009

Kummallista on

Pitääs vissihin päästä pian johonku koiravapahaasehen viruttesehen. Mullon sellaanen tuntu, notten oon enää vapaa ihiminen. Joku russelin rakki seuraa mua koko aijjan. Sais eres nukkua rauhas joskus, jottei huakaalisi koko aijjan mun kituumihini.

Joskus, ku rakkahani tuallaasta eliötä tänne haaveksuu, sonoon aika rumasti. Oliko se ny notta vain kuallehehen rumihini yli. Soli viälä rumemmin artikulootu. Tuumoostelin, notta kaikki elämän piänet nyansikki menöö huus helevettihin, jos täälä pitää jotaki rakkia ruveta huusaamahan.

Kyllä tämä täs ny menöö. Vissihin on omat jalaan jäliekki tullu sev verran lyhkääsemmiksi, nottei tartte kaikkia maharollista yrittää touhottaa. Kyllon sitte hianua ku saa oma kruppiki liikuntaa, kua nuata rakkia narun peräs jarrutteloo.

Hoh hoijjaa.

8 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Sustei sitte tullu silloon rumista, ku siälä viälä niiren kans tallustelet! Mun teköö miäli jotakin rakkia, mutten usko niiren hiliaasuutehen kerrostaloos...mä ikävööttelen sellaasta afgaania. Koiraa siis.

äitikarhu kirjoitti...

Tervehrys, min'oon kans ulkopohojaaanen. Kaiket kesät vietin mukulana eteläpohojanmaalla ja muutoon sitten pääkaupunkiseurulla. Pohojanmaa lakeuksineen, arvooneen ja ajatuksineen om'mun henkinen koti, itsetuntoni kivijalaka. Jotenka oli äärimmäisen mukavaa löytää sun ploki. Vähän on mun murre ruostuksis, mut yritän silti kommentoora. Koiruuret on eri mukavia. Sen huomaa vasta sitten kun oma koiruus on johnain, kylillä vaikka, kun tuloo kotio. Ei oo kukaan vastas häntää lieruttaen ja ilosta pullollansa. Kyl n'oon ihmisen paraat ystävät, vaikka niitä joutuu kävelyttää satoo tai paistoo.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Vilukissi: Ei tullu rumista, mutta pitkin hampahin on tätä elukkaasta elämää pitäny ruveta kärsimähän. Tiärät pohojalaaset jyrnyt.

Äitikarhu: Etsunkaa oo lähtöösin samalta raitilta ku mäki. Moon paliastanu ittestäni niin palio, jotta kaikki täitää mun isoostakyrööstä tullehen. Ei oo vika, mutta ehkä vaiva, tua taustani.

vaiskai kirjoitti...

Ku molin aiva kakara, niin meillä oli Karjalan karhukoira Tiina. Mä lähärin mumman ja paapan kans reissuhun, niin soli mua kattellu ja sitte se rupes vahtimahan poikia, jottei nekin katua ja meni niiren kans saunahan.

Nykyään mä haluaasin Snautserin. Mutta minoon niin huano jalakaanen, jottei musta taitaasi olla enää lenkittäjäksi. Jos löytääs jonku vakituusen lenkittäjän, niin kylläö voisin ottaa kyllä hupulaasen ittelleni.

Arjaanneli kirjoitti...

No höh!
Mä täällä kaihoon ja vikisen kun ei oo enää koiraa, ja just semmosesta Parssonin Russelista haaveilen!
Olen saanut huomata, että ovat melkein maailman viisaimpia koiria.
Melkein.
Kuitenkin tykkäät, vaikka muriset...

irene kirjoitti...

Jos mä saisin valita koiran ittelleni, ottaasin tuan Karijalan karhukoiran. Soon jotenkin niin suomalaasehen maisemahan sopiva ja sitten meitolis kaks räkyttäjää taloos. minä ja se koira. =oD

Mansikki kirjoitti...

Kyllä iliman tai sanoosko ilaman koiraa elämä olis palijo tympiämpää. Jos siitä on vähä hualta, mutta on siitä iluaki. Testi: Laitapa koira ja isäntä tunniksi auton peräloostihin lukkujen taa. Kumpi on iloosempi ku viimeen aukaaset kannen ja päästät vangit vapahaksi?

vilukissi kirjoitti...

Mihinä soot? Takaloosteris?