Kyllon erikoosta, notta kaikellaanen huinaaleminen on ny plogiis tähärellistä. Mulle tuli vilukissiltä joku villisikaflenssu kaikellaasihin muisteloohin. Rupian ny laittamahan tyynyäni hyvähän asentohon ja tällään jonkullaasen kynänpätkän ja paperia tyynyn viärehen.
Pränttään sitte ylähä, kattolistan reunaha, ku tuloo muisteloota. Mun äiteellä oli ennen joku Tapoolasta lähteny vanhapiika täti johonaki ameriikas. Se lähärätti joka joulu seleviytymispaketin kuriahan entisehen isänmaahansa meille.
Kyllä mua hävetti pisamanaamaasena pikkukollina lukia sen tärin pränttiä. Soli sitä miältä, nottollahan Suames täyres puuttehes ja kuriuures. Oli vissihin toverien vallan aikana hilipaassu ameriikkahan.
Nolis ne kiriehet ny mialuusia lukia, mutta taitaa mennehen muuriparan sytykkehiksi aikoonansa. Mullon näkömuisti ja voin viälä kymmenien vuasien päästä nähärä valokuvana silimisnäni nua kiriehet. Oon huamannu, notta olosuhtehet vanahojen kirieeren muistamisehen pitää olla otolliset. En tiärä mikkä, mutta haluaasin nähärä viälä joskus ikivanahaa pohommaan kiältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
En löytänny sanakirjasta.
Mitä on huinaaleminen?
Eiköhän tuo huinaaleminen ole jotain jonninjoutavaa konhottamista!
Mutta piti kirjoittamani, että joskus 50-luvun lopus meillekin tuli jostakin joku niin sanottu avustuspaketti. Kauhian rauskaa vaatetavaraa ja haisevaa, kusenpolttamia kalsaria ja koiranrepimiä hamehia. Mollamaija, jost´oli sisukset vuatanu mäjelle ja pelekkä pää jälijellä.
Äitee kiukustuu ja vei koko sisällön keskelle pihaa ja tuikkas valakiahan ja sanoo jotta niin köyhää meillei tuukkaa, jotta tarttis tuallaasia olemattomia tavaroota.
Huhhuijaa, onneksi oon avustuspaketiilta sitte välttyny, toistaaseksi. Vaikka lapsuus ei ollukkaan mitää suurta kulutusjuhulaa, fillarit tuli oioottuuna pajalta "uutena" ja luistimet käytetyynä, nii kyllä äitee teki meille hianoja uusia verhoja!
Mä en pääse hötköttämisestäni vissihi koko yänä tyynyn päälle. Kirlahin äitee oli vissihin ku mun. Pikkuusta enemmän naurattaa Kirlahin äiteen kommervenkit omas muistoosnani. Kunnon pohojalaanen akka ei voi teherä muutoon ku sun äitees. Kyllon sulta tullu hyvää miältä tänne. Ajatusmaailmahan.
Voitaas vissihin nauraa hyväntahtoosesti kivipyykin lujille äteellemmä-
Arjaanneli ei varmahan löyrä sanojani mistään. Pitää varmahan tällätä nettihin oikia pohjaaanen sanakiria. Joku kauhajokisen Karhun ja kauhaavalaasen kiriat on lähellä oikiaa kiältä. Kumpiki menöö mettähän, ku oikiasta murtehesta puhutahan.
huinaalla on jotain sellaasta, nottei saa oikeen mitään aikaaseksi. Ihanaa ruotia sanoja, ja kun meillä kaikilla on niistä eri versioitakin ja jopa merkityksiäkin.
Vahinko et vanhat kirjeet hävinneet, olenkyllä varma että jossain on arkistoja.
P.S.
Mä synnyin 1950-luvulla ja kuulemma nukuin sellaisessa Punaisen Ristin (?) pahvilaatikossa, jossa oli vauvan vaatteita, kuulemma kaikki saivat sellaisen paketin.
Lähetä kommentti