Jonson tämän palstan kirioottajalla palio itte huamaamatoonta pääntautia, ei oo rakikkaa reiras. Nuaree notkotteloo pää alahappäi ku maansa myyny etninen valakoihoonen. On sillä lääkitys voimas. On tullu tästä hirviästä mölyämisestä vissihin korvatulehrus.
Huamattihin tua, ku tuli rakista vaitonaanen ja kaivoo siävällä sorkallansa koko aijjan lerppuansa. Puristeli kaaliansa niinku jotaki siältä pois ajaaksensa.
Toisellon häntä melekee irti. Se syää koko aijjan sen ulukoneman tyviä. Seutu on ihan karvootoon ja kauhialla ruvella. Ku tuaki on vähä viisas, lopettaa heti tyven jäytämisen, ku sanoo tuikiasti sen nimen.
Sillon jotaki persetrauhasvaivaa ja son ny justihin taas elukkalääkäris. Kyllä tuloo näiren lemmikkien pito kans hintoohinsa. Ennev vanahaan maalla rakit ja kissit kuluki mihinä ne tahtoo ja söi sellaasta suurusta, mitä luamakunnan herroolta sattuu jäämähän. Ei niitä elukoota enne mikää vaivannu.
Jonsei ny ota huamiohon naapurin Tossea. Soli vissihin kaapin aluuses kasvanu, ku silloli niin lyhkääset jalaat. Silloli luultavasti jotaki henkisiä traumoja jostaki. Eisunkaa ny niistä lyhkääsistä kintuusta, mutta mistä mä tiärän.
Se istuu aina taloon maitoprykyn alla ja saatteli juaksullansa ja äänellänsä kaikki sivuuttekulukijat. Sitte se vainuunen Tosse äkkäs meirän isoon mustan kollikissin Masan. Masa luuli tiätävänsä kaikki turvareitit pihapiiris, muttoliki pyryyttäny liiverin aluusen reunan täytöhön lunta. Ei ollu kissi suunnitellu mitään vaihtoehtoosta pakoreittiä ja Tosse raateli sen sympiksen jauhelihaksi siinä seinän viäres.
Mikähän siinon oikee taustalla, ku toiselta pitääs saara hengityksen loppumahan. Asia ei oo millää lailla eläämellinen, ku lukoo lehtiä siälä tahi täälä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti