Klumppuja päälaki täynnä

Minen ny käsitä, ku nua ampiaaset on ruvennu tosisnansa sotimahan mun kans. Tai itteasia hyäkkäykset on ykspualisesti tullu niiltä pörriääsiltä. Minen oo viälä uhaannu niitä millää lailla. Jonsei noo julistanu klasinaluustani yrianaseettomaksi vyähykkeheksi, rupian laukoomahan takaasi joillaki mannerten välisillä ohojuksilla. Niitähän saa ryssiltä kivasti, jonson lompsa kunnos.

No, mullei oo, notta ajattelen ny ensimmääsenä jotaki halavempaa molotovin koktailia niille tarioolla. Siinäki on kyllä omat vaaransa, ku vanaha homeskorva rupiaa valakian kans krähtäämähän. Voi tulla pahee tulos ku oli Turuun palo ennen.

Jotaki ny kumminki pitääs keksiä. Mullei oo eres mitää paukahtavia pyssyjä. Nualipyssyn kyllä äkkiä tekaasis nuasta mun itteni kasvattamista pampunvarsista. Kataja olis kyllä paree joutti, mutta mun yks ainua kasvatukses olova on viälä liika hentoonen.

Yritin mennä pualisen jäläkehen koriaamahan satua (sato). Pihanperällä kilutteloo viälä mansikoota ja vattuja ja piikkipuskis karhunvatukoota. Tein nopeeta hyäkkäyksiä kuppineni sinne. Sain joinki mariat taltehen muutaman uskaliahan rynnäkköni jäläkehe, mutta pääkupoli on niiren ystävien luatia täynnä. Tottapa rakkahani arvostaa ehtoolla mun urhiaa ruaanhakumatkaa. Sen näköö.

Ei rakkinikaa niistä soranhaluusista yhtää perustanu. Toinen juaksi pörriääsiä karkuhun ja häjyysempi yritti knoppia niitä lennosta suuhunsa. Pirin sille liävää vahavemman puheen. Ymmärti se, viisas ku on, notta voi tulla kipiää niiren lennokkien piikiistä kitalakehen.

Mulloli sitte niiren sotajalakaasten lentopaikan viäres viälä pari sangoollista omenoota puus, jokka olin tuumannut keittahuttaa ehtoompana soosiksi. Lähärin tavoottelemahan sotasaalista isoon kuppini kans. Ei, paluuperä tuli heti ensimmääsen rynnäkön alakajaasiksi. En saanu yhtää omppua nykäästyä, ku jo juaksin hirviäs pakokauhus tupaa kohoren turvapaikka miäles.

Piti tällätä toistaitoonen aivosto raksuttamahan parempia seleviytymismaharollisuuksia. Heti muistin, notten oo periny mitää keskiaikaasta haarniskaa, jonka vois kiskaasta yllensä, tai moon karottanu sen johonku, niinku tapaastani on. Löyrin sitte jonku hupullisen paksun talavivaattehen. Tumpuloottin sen ylleni ja reimitin hupun niin tivihisti kaalihini ku vaan saatoon. Vetääsin sitte viälä toppahaalarit siihen päälle ja toppakummisaappaahan jalakoohini. Kätehen verin hitsarin pitkävartiset kätyymet.

Tarkkaalin varustehisnani sitä nyppimätyämaatani vähä erempää ja hiioon hyäkkäyssuunnitelmaa. Oli tärkiää lähestyä kohoresta niin, nottei maanpuallustajat heti havaatte hyäkkääjää. Suunnitelmis oli käyttää salamasoran taktiikkaa.

Ei siinä sitte ollu tuskanuitua, omput on ny tuvas. Uskon, nottei vastustajani oikee äkänny, nottoon tällänny itteni tosi mahtavahan passiivisehen puallustuksehen. Kukaa vihulaasistani ei ainakaa panssarini läpi ulettunu töykkääsemähä. Pikkuusen kuumahan tua homma oli, ku celsikset viisoo aluun kolomattakymmentä.