Ev varmahan Uluvilan kansakouluskaa ollu viälä, ku isäni rupes mua viämähän johonku Seinäjoen rapakujien sairaalahan. En tiätysti ollu kärryyllä, mikoli lahtarien suunnnitelma. Vanhemmillani saattoo olla.
Mulle tällättihin jotaki vastemiälisiä truuttuja hengenpitoelimihin. Ei ollu silloon vissihin ku eetteriä piänen kakarankaa tainnutttamisehen. Joku äijjä sitte repii mun kurkustani jotaki rojua, notta veri tirskuu.
Kuki arvaa, nottei tua tapahtuma millää lailla auttanu tulevihin yhteiskuntasuhtehisihini eli luattamuksehen aikuusihin ihimisihi. Sattoo se projekti olla kohorallansakki, mutta mun sisu taistella itteni perähän kasvoo silloon kakaratasosta melekee nykyysellensä.
Nykyysin ov varmahan hianompia tainuttamistaitoja ku silloon. Ei ollu häävistä tulla Sarpolla kotia heti rusennuksen jäläkehen. Piti tiätysti olla kovaa naamaa ja yrittää olla oksimata niitä ränttyjä, mitoli jääny kurkkuhun ajalehtamahan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Eetteri käytin kun pyydystin perhosii. Sairaalasta ei ole kivoja muistoja..
(etkö tykkää sienistä??)
Mullon samanikääsenä käyny justihin samoon. Mua vaan kyärättiin sinne Vaasan keskussairaalahan. Pääsin kyllä ihan viime metreellä karkuhun ja juaksutin niitä akkoja oikeen kunnolla. Kolome hoitajaa tarvittihin taltuttamaan henkensä erestä tappeleva pikkuflikka, ennenku saatiin tuikattua joku neula kankkuhun. Se eetterin haju ällöttää viäläki :(
Kun mie ne kituuset sillos 57 vuotta sitte menneetin nii ol silloki se koppanukuutus sil eetteril. Miut istuttiit sellaasee mustaa toolii joka si keihahutettii nuri.
Hoitsu pisti kupin nokan piälle ja mie pijätin henkitystäin. Ko hää kurkisti nii sanoosinki kukkuu. Hää mittää tykänt vaa läjähytti sen kopan nii tuhist siihe nuaman piälle jot tulha se un miulleki.
Muute mie ehin suaha koko henkilökunnan raivoihinsa ko olin sisäl muutaman päevän. Miul ol siä kurkkuses paise ja sen jäläkehen nää nielurisaaset otettii poikkee.
Mie kaik liäkäriin huonehet ronklaasin lävitten. Ol nii kauhiin tylysee olla.
Viäki muistan kuis kauhii ol makunne suussa.
Hannele: Olenko nyt kerran tas möhliny jonkun kirjoitukseni. Olen sienifani. En kylläkään syö kärpässieniä, ei tässä muuten enää näpyteltäisikään. Minulla on Suomessa määrätyt paikat, mistä haen brutaalit kangassieneni (kangasrousku). Kukaan muu ei tiedä siellä Suomikotona mistä voi löytää kanttarelleja. Olen niin sienikade, että en enää paikoista kerokkaan kenellekkään. Sitten kehnäsieni, ah kaikkein parasta mitä sienistä tiedän....
juu, hyvät sienipaikat pitää kait pitää salassa. Kehnäsieni on vähän vaarallisen näköinen...Tofsskivling... sukulainen tuon suippu,yrkkyseitikin kans?
Hannele; minulla on jossain Suomessa varma paikka, jossa ei kasva mitään myrkykkejä. Kun kuljen sienessä, potkaisen kaikki tuntemattomani madonlakit isolla saappaallani.
Lähetä kommentti