Pitääs yrittää olla olovanansa. Niin teenki ny. Yritän täältä kattella yhyrelle kaverinpoijjalle autua. Järkyttävää, ku nuaret ei kässää, notta takapyärävetoonen tappoauto menöö ihan mihinkä sattuu, ku kattellahan huippuja nopeuksis.
Toivon mukahan kaverinpoika on asiallinen. Mun tiätääkseni ei ainakaa humalluttavien emnehien kans räppää.
Jos masennus on sitä, notta koko aijjan vituttaa, son täälä ny. Valakaasisko miälen lottovoitto tahi jonku jäläkelääsen uskomaton onnistuminen johonaki asias?
Oon kyllä kiriaalija Katri Utrion kans samoolla linioolla, notta tällääsille kääkyyllen pitääs saara joku nukahtamispilleri. Senku malttaas huitaasta kaalihin, ei olisi huamisesta muresta. Kyllolis yhteiskunnalla paree olo, ku ei olis turhia kustannuksia mitää tekemättömistä. Ei tarttisi tällätä uurestansa jo kerran sotkettua vaippaa housuihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Älä ny viä kirvestä kaivohon nakkaa, tai nukkumapilleriä naamahan. Kyllä se päivä taas risukasaanki paistaa, kunhan vähä maltat varrota. Son vaan kaikilla joskus tällästä rämpimistä tää elämä ;-)
Kiitos Millan. Jollaki tällööllä sus on jataki elämää isoompaa. Sun viästiäs namustelemalla tästä mennähän taas pitkät jolokotukset etehenpäin. Soot aarres kuule.
siis miks pitäisi huippunopeuksia...?
Hannele: Niinpä. Olen huomannut tässä ja kaikissa viereisissä maissa kukkapuskia tien ohessa. Olen joskus pysähtynyt lukemaan omaisten ja tuttujen viestejä ristityömailla.
Aina sanoma on ollut hyvin kaipauksellinen. Milläänhän sitä ei voi estää, että junnut pääsevät polkaisemaan bemarin tallaa... Surullista.
Lähetä kommentti