Vanginkuljetusauto

"Kuule isä, onko tuas sun kotos eres joku roska-auto vai mikä? Eisunkaa viranomaaset ny vaan oo päässy kärryylle mihinoot ja non tullu hakemahan sua vanginkulietusautolla?" Tällääsiä tiarusti lukiolaaseni sähköpostis.

Mulla löi pääsni tyhyjää, miston ny kysymys. Kelasin kaikellaasta hilseheni aluuses. Mulla meni oikiasti monta päivää tuumooksisnani tuala klasin aluuses möyrytesnäni. Viästin lopus oli monta virnuulevaa hymiötä ja niistä päättelin, nottei se flikkani ny varmahan oo ruvennu sekaalemahan koulupainehiensa rasitukses.

Sanoo jotensakki, nottei soo tyhymä, joka kysyy vaan se jokei kysy. Mäe tuastakaa viälä oikee inannu, homeskorva ku oon. Pikkuusen rupes polttamahan ku kiriehensä lopus kehuu viaraalleensa mun plokisnani. Kelasin vanahoja höpinöötäni ja yritin selevittää, oonko toimitellu tästä paikallisesta roskahuallosta ja tua vihijaus tulis siältä. Ei, emmä pääse millään kärryylle mitä nuariilla aivoolla ajatellahan.

Sitte jonaki päivänä ku aukaasin taas kerran sivuni mulla välähti. Onneksi ei kestäny kauaa, siunasin. Soon se roska- tai vanginkulietusauto tua vasimes ylänurkas olova omakuvani. Kyllä vuaret on tuanu palio päänsakeutta. Tätä menua muutaman vuaren päästä ei heilahra eres korvan leherekkää. Ei eres valehrellesnani.

Nauratti ja harmitti yhtaikaa. Vastasin sitte tiätysti tiarustajalle. Sanoon, notta tua kuva on paras omakuva, miton musta koskaa otettu. Tuas kulukinehes on pyärät alla ja tarkasti kattoo, koko mahanaluunen telastua niinku panssavaunus ainaki. Vehkehellä pääsöö maalla paikasta ku paikasta, ja vetehen en erityysemmin hingukkaa. Moon aina halunnu kulukia omia polokujani.

Tuasta kopista oli flikka vissihin päätelly, notta siälä kulietetahan vankia. Hianostihan tuakin ajatus passaa luantohoni. Mukavee son liikkuvaa maisemaa vaharata kalterien takaa, ku aina samaa iänikuusta linnanpihaa. Oikiasti tua on jonkun geologisen firman tutkimusauto. Muttolis mukavaa, ku olis omas pihas tuallaanen.