Pois puun aluusesta

Suames käväästesnäni näin sontaluukusta tosi hianon dogumenttiohojelman. Joku suamalaanen retkikunta oli menos Euroopan läpi Afrikan eteläkärkehen heti viimmeesen soran jäläkehen. Jollaki senaikuusella rainakameralla oli saatu tosi hianua jäläkiä. Aikakausi oli sellaanen, notta Saksa oli piänistetty ihan tuusan nuuskaksi. Oli tiätysti historiallisesti aukaasevaa nähärä kaikki rojut mitoli kuvattu siinäki maailmankohoras.

Se yhyren henkilöautollisen kokoonen retkikunta pääsi vihiroon sinne Afrikkahan. Ne kävääsi aina silloon tällöön heittämäs läppää alakuasukkahien kans. Afrikka on isoo paikka, mutta yks asia oli yhteneväästä pohojoosesta etelähän. Naiset oli ahkeras tyän touhus koko aijjan. Lapsenhoitoki oli järiestetty niin, notta piänin kakara oli köytetty naisen selekähän jollaki liinalla.

Mutta ne miähet vasta ahkeria näytti olovan. Ne flätkii korttia kalavehes puun alla ja veteli kiliupöntööstä piäniä siivuja. Oli siinä oikeen isoon meiningin tohketta. Ne äijjät jouti kumminki hyvin toimitella viarahille maailman oikiasta menosta. Ja näytti mialuusti toimittelevanki ja rupes tanssimahanki malliksi ku niitä pikkuusen yllytettihin. Niitä tyämyyriä retkikunta ei saanu mihinää kohoras pirättämähän jutusteluhun.

Johonaki perhehes oli vissihin jotakin puutesta, ku siälä ihan etelääsimmäs kohoras poijjat joutuu tiamanttikaivoksille töihin. Niistä kalapiemmista ihimistä ku ei ollu sinne maan ala. Ne koittiki olla pomona kepittämäs niitä päivettynehempiä.

Joku kloppi oli ollu sitte aikansa siälä timanttilualas ja sai pikkuusen hynää. Se tiätysti osti rahoollansa muulin. Se talutti sen kotokylähänsä nuukkoo nahkoonensa ja sai ostaa sillä vaimon ittellensä. Ei menny hukkahan rahat, ku kerta sai nuan heleposti tyälääsen ittellensä.

Entinen EU-meppi Jyrki Otila, tiatokilipaaluttaja, toimitteli kerran rarios nuasta Afrikan asioosta. Oli joskus ollu siälä vuasikausia töis ja tunti olosuhtehet. Oli tullu johonku kylähän ruattalaanen Marttaporukka ja koko sakki oli surru naisten tyätaakkaa. Ja äijjät tiätysti viihtyy siälä puun alla. Kun ne hurrit oli päässy kotia, noli tuumannu kerätä rahaa sialujensa siskojen tyätaakan heleppaamiseksi.

Martat saiki rutkasti rahaa ja ne lähärätti sinne kylähän traktorin ja kaikki maanvilielyksehen kuuluvan tärkiimmät kolehet. Ne tuumas sitte mennä kattomahan vuaren päästä, kuinkon apunsa auttanu tyäpainehis. Oli se auttanu. Niiren akkojen ei enää tarvinnu vaharata puunaluuses korttia flätkiviä ja kiliua litkiviä äijjiänsä. Fältit ja äkehet oli hyväs järiestykses kerolla, mutta traktori ja peräkärry oli karonnu. Äijjät oli lähteny tiätysti koko sakilla traktorin ja peräkärryn kans maalikylähän harrastamahan tärkeetä asiootansa ja viihtymähän samalla.