tiistai 28. huhtikuuta 2009

Valehtelija

Mä oon taas valehrellu ittelleni oikee kunnolla. Emmuka tällää enää tuanne krekoolimaahan muuta ku sipulia ja perunoota. Oon niin monta kertaa nähäny, notta mansikat syää joku muu ku oma väki. Tomaattiihin ja paprikoohin tuloo aina joku tauti. Vissihin perunarutto. Ne menöö ruskiaksi pikkuusen ennenku kypsyy. Porkkanat on aina ku mättähiä. Kaalintaimet ei koskaa elä yän yli.

Talavi saa aina unohtamahan, mitä torellisuus on. Nymmoon istuttanu uusia mansikoota vaikka kuinka palio. Kas kun en banaanipuuta oo tällänny, niinku mennävuanna. Punaanen viinipuska tuas viälä orottaa istuttajaansa. Ei täs oo oikiasti yhtää mitää järkiä. Mä vissihin vaan pelekään maailiman loppua tai atoomipommisotaa ku yritän jollaki vanahalla perimägeenillä viliellä kaikellaasta. Vissihin, nottolisin omavaraanen. En saa torellisuuresta selekua.

Ny sitte alakaa hirviä jänittämien, jotta kuka saa ensimmääsen mansikan. Raakilehet on jo tuallaasia ampiaasen kokoosia. Raakilehien kehitystä kyttää mun lisäksi erilaasia lintuja ja nua kymmnen sentin mittaaset tappajaetanat. On miälenkiintoosta nähärä, kuka on eka.

Tiätysti mun mansikkamaani on verkoolla peitetty ja airattu kivillä. Paras kohta mullon keskellä puutarhaa olova vanaha isoo koivunkanto Sen noukkahan oon tällänny monta mansikantainta. Useen mä kerkiän häsyyhin ennen ku matelevat ilietykset on kiivenny tuahta pitkin apajillensa.

Jos solis suamalaanen tua koivunkanto, sen noukkahan pitääs kumartaa mansikootansa huusaamahan. Soonki jonku tämän maan selekävaivaasen metsurin tekemä. Ei täälä puita kumarrella ja kaikki katkootahan tuasta navan korkuurelta. Soon muuten tosi hyvä kasvupaikka tuallaanen kanto. Siälä kuallu juuristo tuaa kapillaarina märkyyttä ja ravintehia koko aijjan ylähäppäi.

Moon höväänny monehen kertahan tuasta rakkahasta puutarhatyästäni. Ei olisi imes, vaikka joku luulis mua isooksiki puutarhuriksi. Totuus on kumminki niin, notton tua harrastus samalla tasolla ku yhyrellä kanafarmarilla, jokoli sitä miältä, nottei yhtä kanaa vähempää kannata pitää.

Kyllä täälä tuntuu kasuavan yhtä ja toista vilielemätiki. Peruna tuntuu olovan oikee kauhia rikkaruaho. Niitä pilikottaa mitä miälikuvituksellisimmista kohorista. Ku maa ei jääry, maahanjäänehet pikkuperunat rupiaa kasuamahan ja teköö piäniä mukuloota. Jos ei niitä koko aijan kaakerra ylähän, olis varmahan koko maa pian perunamaata.

Ny oon huamannu, notta tualta nurmikosta tuloo jotaki valakosipulin ja purion tapaasta. Ku vaimo kiälti ajelemasta kukkiensa varsia kumoho, jätin kaikki lehtevät pystyhyn. Maistoon ja sipuliksi havaattin. Oli jotenki kummallinen juuri. Niinku purios, muttoli parin millin mittaasia niinku valakosipulin kynsiä koko juuri täynnä. Ei ollu myrkyllinen kasvi koska tätä kiriootan. Justihin söin keittämääni soppaa, johonka tuata sipulia tälläsin.

Pambu tuntuu olevan kans melekoonen rikkaruaho. Se leviää, nottei peräs meinaa pysyä. Ongenvapoja putkahteloo yhtäkkiä ylähä. Ei mee ku muutama päivä, ku son sellaasen kalastusvehkehen mittaanen. Oon täs variellu niitä komiimpia ja vanhimpia. Teen niistä jokupäivä koko suvun kakaroolle ongenvavat. Saavat sitte trossata, kuka ne on treenannu. Saishan niistä tiätysti suksikeppiäki. Ny tuli vasta miälehen.

5 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Vai kyttää siälä jo räkätit sun mansikkasatuas. Minoon saanu syärä mansikkani itte sen jäläkeen ku rupesin tälläämään punaaseksi maalattuja pikkukiviä mansikoitten sekahan hyvis aijoon ennen marjojen kypsymistä. Ihan klasin läpitte sisälle kuuluu, kuinka ne siivekkäät siälä kirooli iskiesnänsä nokkansa kivehen. Sitte ku mansikat oikiasti kypsyy, noli jo ottanu opiksensa.

MRE kirjoitti...

Oot sitte ruvennu kävelyhsauvoja vilijelemmää.Sitä moon tas ny ihimitelly miten niihi sais ne tuubit sisalle, et vois lihaksia venutella. tehasvalamisteiset jymstikit on mullaki tuala raatsissa, mutta luomut ois aina luomut. Vai ekkai sää apupaskaa niille oo laittanu, häh?

vilukissi kirjoitti...

ny vaan myymähän niitä pampuja onnenpampuuna, avitat vaan kasvamahan kiarohon! Tai sitte ku ne paksuuntuu, niin teet tikkahiksi, niistä saa aika palio maksaa sisustuskaupas. Katto ny ku saarahan sulle jatkojalostustaki. Sitte rahtaat kaikki vanhat bondielokuvakasetit ja revit niistä nauhaa liahumahan ryytimaan ympärille ja muutama rikkinäänen (saa olla ehiäki) cd-levyki välkkymähän kasvimaalle keppien (pampu) päähän.
Sitte vois pahimmat naapurit luulla sun keskustelevan yläilimoohin tai sia:lle tai äfpiiaille. Välillä huikit niihin kiiltävihin cd-levyyhin, notta maa kutsuu kuuleeko taivas? Uskon, ettei ne mansikkavarkahat ainakaa sitten krannista tuu.
Etanoolle jätät aina kaliapullonperät ja paat puurolautaselle, krapulas o kurja mutustella mansikoota.

tupakissi kirjoitti...

Joo, sopii ne mansikat vissihi paremmin samppakaljan kans, oon Sinkkuelämäs nähny niiren sellaasta harrastavan...
Saisko niistä pampuusta panhuiluja väsättyä...? Tuulikelloja ny ainaki. Tairethan tulla Vilukissin kans sulle pisnespartneriiksi! Kyllä tua sen verran tuattoosalta rikkaruaholta tuntuu!
Rivitaloolla ku asuumma, siälä kasvoo klasin alla ilimasipulia. Sen oli erellinen, venälääsasukas, sinne juurruttanu. Soli kans mokomakin levittäytyjä, varikset kiikutti sen sipulia ympäriinsä uusille asumapaikoolle. Ja oli sitte väkevän makuusta.
Tänne sun plokihi pääsi ny ihan vaivatta, kiitoksia vaivannäöstä!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Kyllon hyviä eherotuksia. Millanin punaaset kivet on aivan vallatoon. Pitää kokaasta.
MRE, ei mun periaattehisini kuulu apupaska eres keppivilielmähäni. Mullolis ny jo kuivattua, käyttöhön valamista vartta täälä. Tuu hakemahan luamut ittelles.
En oo tiännykkää tuallaasista maharollisuuksista mitä vilukissi suasittaa. Oppia ikä kaikki. Kaliaa moon niille etanoolle juattanu hyvät kyllänsä. Tuloo hirviä haju ku ne juaa ittensä tainnoksihin ja mätänöö kuppihin, Ei niitä sitte syä eres naapurin kiriespulukkaa.
Minen tiärä mitä ilima- vai avaruussipulia nua löytämäni on. Voi olla samoja ku tupakissin entisellä plassilla.