Kysyvä päällekiriootus on takalistolta. Kysyn kumminki. Mun tiataokones ei ainakaan tiärä yhtää mitää. Joskus tällää ihan maharottomia asioota eherolle. Pitääs köyttää kettingillä sängynjalakahan ja laittaa isoo tiiliskivi päällen.
Kummoon jotensakki väärällä nikaa pirättäny tämän vehkehen, se toimitteloo etehen tulovalla kerralla tiätävinänsä notton väärin sammutettu. Justihin niinku lomalta tullu palopäällikkö sanoo Ylistaros.
Minkä tähäre tämä kyselöö, notta palajatahanko erellisehen istuntohon? Minen kerkiä tätä värkkiä istuhaltansa kruuvata. Taas paliastuu nottei tiärä mistään.
Moon ihimetelly, notta minkä takia mun pitää hakata tätä värkkiä tunnottomilla nakiillani. Miksei tämä honaa mun ajatustani? Tulis palio vähempi sirppihallaa. Pantaas jokku anturit ottahan erikeeperillä kiinni ja toimiteltaas viisahallen konehelle miton miäles. Enkä mä ny oikiasti tarkoota mikon mulla miäles, vaan mitä meinaasin touhuta värkin kans.
Kysyysin sitte siltä, anteeksi tältä, notta mihinkä lähärätin ne tuahannet viästit, jokkoli tarkootettu jollekki. Ja notta avaruutehen vai? Kyllä siälä sitte toisella planeetalla joku kruttunaamaanen eliö naureskeloo mun vahingoolleni. Pitää varmahan joinki maalaasena ku nuan kiriootukset lipsahteloo mihinkä sattuu.
Mutta voi tua mun kömpelyytteni lisätä matkaaluaki. Ne kuvitellut kruttunaamat voi äimistellä siälä kuumien lähtehiensä ääres, notta miston tullu nuan epätoivoosta jorinaa. Ne voi lähtiä kattelemahan singnaalin alakupäätä. Silloon meillä pitääs olla pöyrät pullollansa hyvää voikkuleipää tai jotaki voimanappia. Mistäs me tiäretähän mitä ne syää?
Pitääs vissihi toimitella niille, kuinka hianua on tulla alaha jotaki lumitettua mäkiä tai mennä pitkin lumenehen höylättyjä jäläkiä iliman sen kummenpaa päämäärää vääränoukkaasilla vehkehillä. Mistä me tiäretähän onko niillä turistiilla eres painovoimaa siälä kotona. Jos ei oo, nei voi käsittää mitään laskettelusta.
Ku kysyy kulukija, notta läheretähänkö pilikkimähän. Minen siihen voi sanua ku notton täälä veret sulana, ja pilikkiminen on huanua, ku ei pysy pinnalla.
Mutta pitää kuuhaalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Merkilissihä nämä värki ova. Kyl maar moni oo näire kans präkätesäs hermoriapus menettän.
Mut sillo jos niin pääs käymähä, kannatta istuta hetki rauhas, sit lähte ulos ja vaiks karat pisi metti. Mää en voi nivelriko vuaks enä karat, niimmää otan sauvasse ja lähren kävelemähä niire kans.
Sulha oo koer, jote semse voi ain mukka otta.
Anta näire tiatokoneire puhel mitä haluava.
ja sitten se kones voi sanua, notta on menny vikasiatotilahan. mitäs ihimeellistä siinä ny on? useenhan me kaikki oomma sellaases, kuka enempi kuka vähempi. moon oppinu siihen, notta verän töpselin pois seinästä (ja sitte mun tyttö marajaa mulle, notta ku moon hätääsentyhymä). niile uusille kulukijoolle voi syättää sitä ruskiaa mömmöä, jota jokkut vetää suu kuras pääsiääsenä, kermalla taikka iliman. sitäköhän ne yritti sille perluskoonillekki syättää, ku se niin tuahtu?
Lähetä kommentti