Kyllon ollu varsipallos kovat aijjat. Vaasalaasten hurrien Tami on saanu vinkua oikee elämänsä riamusta. The historic win. The hiostoric loss tänäpäivänä. Molisin halunnu, notta vaasalaaset olis päässy korkiahan sariahan. Kaikesta kannatuksesta päättään joku 1,6 milionaa ekua olis löytyny kattojien lompsista.
Kyllon tua Tami on mun miälehen. Kuinkon ihiminen niin kauhian kovaa jonku jääkiakon perähän, notta menöö sanakki ihan huiteelle. Jos olis vaikka Kauhajoen maakuntaviästin vastuuhenkilö tuallaases tohkehes, maalihintulon jäläken varmahan hiihrettääs viälä pohjoosnavalle ja taakaasin.
Minen tuasta jääkiakosta käsitä, ku sen, notta pitää se pyäriä kumminpala tällätä sen toispualloosen kentän häkkihin. Itte ku aikanansa tuata peliä pelasin, em millää käsittäny, notta minkä tähären mun pitääs luistellesnani se kumminpala jollekki toiselle lähärättää.
Molin kova poitsu siälä kentällä. Aina kerkesin puallustamahan ja hyäkkäämähän perä kanaa. Mulei ollu mitää fyysisiä rajoottehia, mutten oikee käsittäny mihinkä se kumminpala pitääs flätkäästä ja minkä tähären. Ei oo sitte tullu kakaroostakaa jääkiakkoolioota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti