Mun kaverit

Täs on mun rakkahani. Ruskia on entinen katukoira
ja valakoonen on herrarotuunen jaska russeli.
Kuva on viimme pyhältä.

Oommä vissihin kaveriistani puhunu kyllästymisehen asti. Nua karvaaset kullanmurut on vissihin vilahrellu uuseen täälä tekstiis ja vissihin joskus kuviski. Ov voinu tulla vähä tutuuksiki. Joskus tuntuu, notta kaikki muu on turhaa, paitti koirien kans otteleminen. Sentähären taas mölyän nuasta.

Mullei oon mitää koron tuamaa rasitesta nuahin elukoohin. Noov vaan jotenki tullu tähän elämähän joukkohon, ku ei oo tarvinnu enää kakaroota tillata. Nua on niin mukavia, ku nei koskaa simppaale turhanpäiren. Aina on joku syy kannaonottohon. Rakas pallo on pyärähtäny kaapin ala tai on hirviä pissahätä ja pitää päästä pihallen.

Sitä minen käsitä, notta minkä takia yällä pitää nosta aukaasemahan ovi pihallen ku kellaris on koiraluukku, josta vois mennä hoitamahan asiansa siillonku se tuloo kohorallensa. Päivällä homma onnistuu kyllä omaehtoosesti paitti, jos sataa kaatamalla, silloon löytökoira tirahuttaa asiansa autotallin laattialle. Hyi sentären, eihän leidin tassuja tuallaasen asian takia ruveta kastelemahan.

Jaska russelilla on palio sukulaasia Suames. Justihin luin alan lehtiä ja sukulaasensa oli päriänny pois tiähensä näyttelyys. Tämoli kasuanu liian korkiaksi, eikä kelepaa suvunjatkajaksi eikä näyttelyyhin. Lenkkikaveriksi soon otettuki ja sen tehtävän kyllä hoitaa kunnialla. Aika jörnökkä soon. Teköö mitä tahtoo, mutta uskoo kyllä tärkiimmät komennot, ainaki ku ne sanoo sem maan kiälellä miston tullu. On enimmäksensä omis tuumooksisnansa paitti, jos nenähän tuloo kissin tai pupun vainua.

Soon tua poika aina siälä mihinä mäkin. Ei saa teherä mittää, jonsei kolli saa vartioora ääres. Yäkki se tiätysti nukkuu samalla tyynyllä ja kävelöö peräs, jos sen idolilla sattuu tulla vaikka pissihätä yäsyrännä. Flikka soon katukoiraksi niin hyväsydämminen notta oksat pois. Soon kova vahtimahan tätä huushollia ja kuuloo kaikki mitä pihalla teherähän. Ei tarvita ovikellua ei.

Se vähä häirittöö, ku se nuahuaa kaikki pussuuset mitä tuala kylällä rookkaa. Ov vissihin kauankin joutunu itte kattelemahan evähänsä. Ei saa toimitelluksi tuasta, mutta siltä näyttää. Sei yritä näkemiänsä elukoota hengilta. Se tykkääs vaan leikkiä niiren kans. Joka ilta tua ilopilleri pitää hirviän rumpan pallonsa kans. Sitte ku liikuntarves on täynnä, se lötkähtää suarilta jaloolta mahallensa ja häipyy nuukkoo nahkoonensa maata.

Kerraasti oli joku urhoollinen kissi tullu tupahan koiraluukusta. Meilloli silloon tua herra vain. Oli kissi vissihin ajatellu jotaki namua löytävänsä. Tullahan kotia käyren vaimon kans kylästä. Hirviä tuttu rakinääni kuuluu jo monen saran meeterin päähän. Oli se uskollinen hurtta havahtunu viaraahan hiippaalijan liikehisin.

Kissi juaksi ku mialonen yläkerras ja rakki peräs. Välillä kissi piilotti ittensä ovelasti verhojen taa klasin yläreunahan. Minä siinä sitte paremmuuttani kattelin tikat, notta sais missen pelastettua päläkähästä. Kyllä siinä korvat vouvvas ku rakki rähisi. Vaimo mullen notta, laita ny eres kintahat kätehen ku kiipeet ylähä. Mä siihen, notton ihan kesy kotokissi.

Ei ollu. Se sai raavittua ja pureskeltua mun hirviähän kuntohon. Korvalleherekki oli reikiä täynnä, nottolis jonkuulaasia helyjä saanu roikkumahan vaikka kuinka palio. Kannoon sen kissin kuitenki pihalle, vaikka raateli mua koko aijjan. Siinei auttanu muu ku lähtiä lasareettihin. Pikkuusen ne hoiturit hymähteli tapahtumalle, mutta hyvää hoitua sain.