Täytyy ihimetellä, notta mikon muu tärkiämpää ku puriehrus. Raahaan joka ikinen päivä meirän matot pihallen. Hianolla amerikkallaasella kummiharialla saan niistä matoosta monta kilua koirankarvaa irti. Miksei nua ihanuuret pirä karvojansa nahkasnansa kiinni?
Oon päättäny itteni kans, jotta seuraava rakkimma on täyskaliu. Mä sitte liimaan nuata toisista jäänehiä haintuvia sen urpon selekehän. En tiätysti oo ihan varma, notta haluaasko se kaliu olla ihan varmahan karvaanen. Pitää sitte sitä asiaa tiarustaa jonku simultaanitulukin kans.
Moon hommannu kaikkia hianoja kolehia, notta saisin rakkieni karvat näköösältä. Toisen karvat on ku parsinneneuloja ja niitei saa ku kynsin irti mistään. Sitte sen lelukoiran karvat on ku nöyhtää ja se nöyhtä leijaaloo iliman viämänä ympäri huushollia.
En ny oo viämäs rakkahiani mihinkää saunan taa. Yritän vaan opetella paremmin tätä perhe-elämää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ootko aatellu, jotta ihan jokapäivä ei tarttis niitä mattoja...
Sultakin irtoo muuten ihan yllättävän paljo kaikkee karvaa ja hilsettä sinne sänkyyn ja matoille. Ne ei vaan näy nii hyvin kun koiruuksien.
Tätini seinällä on ohje:
Parempi pöly nurkis ku korvien välis!
Ja juu, kaikki paitsi purjehdus on turhaa...
Kyllä rakas Arjaaneli ne matot pitää riapua joka päivä pihallen. Niitei kattele muuten Erkkikään. Mun korvien välis on vain vähä nöyhtää. Jos näkisit tämän karvaraston, olisit suu supus. Kunniootuksella, äijjänkäppyrä.
Lähetä kommentti