Onkahan kukaa havaanu, notta ens kuun perästä on juhannus. Silloon pitää lähtiä varaastamahan naapurin mettästä ovipiälikoivut ja kattella samasta mettästä hyvät vihtavärkit.
Mullon jo ny kaikki juhannuksen haisut nenäsnäni. Syreeni kukkii täysillä ja jostaki naapurista tuuloo tuamenkukan vainu nenähäni. Rakas sanoo, nottei soo tuami, son joku sen sukuunen muu kränä.
Menöö koko juhannus ihan pilipali juhulaksi ku kaikki rekvisiitat on jo ny nenäni eres. Ei sitte varmahan ymmärrä yälläkää ihimetellä, miksei oo tullu pimiä. Menöö jotenkin haikaalut hukkahan. Tai voihan sitte tulla uus juhula. Juhula toiskertoohin.
Kerraasti ajoon munamankelilla juhannuksen tianoos Kurikan sivuutte Kyrööhin päin. Näin vasimella pualella jonku isoon valakoosen teltan. Arvasin kyllä mikä soon. Siinä pyäräälyhortehesnani rupesin kuuntelemahan, mitä siälä isoohin äänehen toimitettihin. ....
"....jos te jatkatte tätä samaa tietä, tulette väistämättömästi helvetin porteille." Kattoon nopiaa karttaa, Panttilahan son seuraava. "Minä kerron nyt teille kuvainnollisella kielellä, miten te voitte vielä välttää helvetin karmean tulen..."
Kattoon karttaa viälä toisiotteesehenki. Kyllä mä saisin kiärrettyä nua kauhiat valakiat tualta kolomostiän kautta, tuumaalin. Pahus ku en kuunnellu loppuhun asti, mitä se monotooni oikee tarkootti sen pahan välttämisestä. Otin riskin ja veivasin kumminki suaraa Panttilahan ja sen läpitte, eikottany yhtää kipiää. Ei viiksen viiksi kärvähtäny tuas paikas.
En ny oikee äänestä tunnistanu puhujaa, mutta epäälen jotta se oli mun yks tuttuni, oikiastansa hyvä kaveri. Tua kaveri kerran istua pläjähytti akkansa kans mun viärehen lentokonehes. Alakuhun puhuttihin ihan oikeeta kuulumisia. Sitte kaverini rupes toimittelemahan mullen jostaki iankaikkisesta elämästä ja puhuu jostaki pyhästä kolominaasuuresta.
Kuuntelin sujuvasti, ku kaveri oli melekee niinku ennenki, eikä yhtään kaupannu sitä asiaansa mulle. Toimitteli vaan. Kysyy se multa sitte moniotteesehen, notta uskonko mä johonki korkiimpahan. Mä sanoon sille mun näkemykseni: Mä en tiärä mikon korkiin. Puhutahan isästä poijjasta ja viälä pyhästä hengestä. Meen aina sekooksihin tuasta. En saa koskaa selevää, kukon päällikkö, mihinkä pitääs uskua. Ku uskoo ittehensä, niin hyvin vaan pakkaa mennä, sanoon saarnakaverillen.
Piti mua toivottomana eliönä. Puhuttihin sitte urheelusta ja käräjäoikeuresta etnisten ihimisten kohoralla Suames. Sanoo se sitte Tamperehella mullen: "Kyllä sinunkin aikasi vielä tulee." Voi tullakki, moikkasin taakaasi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Menin kerran pyyrettäes pyhäkoulujohtokuntahan ja olin kuskannu kakarootani naapuris pyhisin pyhäkoulus, helluntaisia olivat, aivan ihania ihmisiä ja lyhyt matka. No, sitten menin sinne kirkon pyhäkoulukokoukseen ja kerroon silimät kirkkahina, kuinka mukavaa lapsillani on ollu naapuris helluntailaisten pyhäkoulus, lauloivat nättejä lauluja, piirtelivät ja lukivat mukavia kertomuksia yms. Pappi katto mua hetken, iäkäs mies jo oli silloon, nosti etusormensa mua kohti...tuijotin sojottavaa sormia ihastuksissani, ja pääs alkoi pyörimään lauseita "ekan kiven heittämisestä" ja ettei sormella saa osootella toista ..sitten se loihi lausumahan:"Sinä olet huono äiti!" Tuijotimma hetken toisiamma ja sanoon, että aha, ja minkähän takia ... olin siksi kuulemma huono äiti, kun olin vienyt kersani helluntailaisten joukkohon...yritin puolustautuaki, lopulta nousin seisomaan ja sanoon, valikkaa ny paree mun tilalleni, niin ei tartte osootella. Sen koommin en tarvinnu sitä pappia. Onneksi soli vanha jo silloon.
Se on kuule hyvä, että sulla noi reseptorit toimii!
Aattele kui näppärää on haistella joulukinkun tuoksua aina kun tahtoo. Vaikka heinäkuussa!
Haha, Panttila :)
niin ajattele, mittumaari tulos ja en oo vielä eres löytäny kevätklettujakaan komerosta! Siinen ny oo mitään hävinny, minen mahtuusikkaa niihen enää. Mutta sais ainaki kollata.
Minä olin jo vastannu sun haasteeseen, mutta tää helwetinkone veti sen vessasta alas! Tulkitsi sen painokelvottomaksi tekstiksi taikka silkaksi shaisseksi!
Kenties tulin paljastaneeksi liian inttiimejä asioita itsestäni, kuten mitä minulla on yleensä päälläni, silloinkuin päälläni on joku.... vaate.
Valitan asian tämänhetkistä tolaa, ja palaan asiaan...
Pahoottelen, kunen oo sanonu kellekkää pitkihin aikoohin mitää. Joku vissihin kaatoo vappusimaa laajallen kaistallen, ku lakkas vappuyänä lykkäämästä ja vetämästä pittiä tämä viisas kones. Tyäläästen juhulaa on ollu vissihin langoolla niinku konehillaki.
Lähetä kommentti