Soon ny sitte loppu mun kohoralta. Minen enää jaksa hasaata sun kans. Varmahan oot hiano ihiminen kaikin pualin ja pätevä tyäsnäski, mutta et kyllä pääsen hanges mihinkään. Soromnoo. Voin tulla kokeehin. Mutten kuluta enää koulun lavittaa sun tunnillas.
Arvasin kyllä jo jokin aika sitte, jotta pian tuloo näin käymähän. Mullei oo selevillä, jotta luulooko se meirän perakooki, jotta mun on joku sille kiälikurssille lährättäny. Jotta mun olis siälä jonkun määrääjän takia pakko kitua. Tosi on, jotta menin sinne aivan oman päähänpäläkähtämäni takia.
Lähtö oli se, jotta mun rupes ottamahan huivihin, ku osaan lukia leherestä tätä kiältä ja ymmärrän telekkarista. Mutta puhuminen ei onnistunu muuta ku konkkaamalla. Kirioottavat ryäkälehet tätä kiältä kuinka sattuu. Ny onneksi osaan jo höväätäkki. Ja jatkan ny kotona yksistäni etäopiskeluna tätä kiältä.
Suurin syy tähän välirikkohon on se, jotta mä en yksinkertaasesti saa selevää mitä siälä hollitallis puhutahan. Kotona kuulen eikä kaikukaa viä yhtään sanaa, ku meillon mattoja ja soffia ja pehemoosia lavittoja. Ne jotenkin imöö hälyäänet.
Mun pinna paloo siitä, ku olis pitäny laskia jollekki herra x:lle erullisin reitti päivittääsehen kulukemisehen säkillä, raitioomivaunulla, metrolla tai junalla. Pöyrällä oli hirviä määrä kaikellaasia lippuja ja mun olis pitäny inata niistä. Sanoon heti sille opelle, notta en ymmärrä julukisten neuvojen kuluusta yhtään mitää. En kertakaikkiaan käsitä mistää hintojen vertaalusta mitää, enkoo yhtää kiinnostunu tästä aiheesta. Seuraava opiskelija räknää, eherotin. Enkä kyllä tottapuhuen millää käsittäny, kuinka tua homma olis kuulunu kiälen opiskeluhun.
Sanoon sille, notta en kertakaikkiaan osaa ostaa eres lippua mistää. Jos tällään kolikkoja johonki automaattihin, lantit kyllä kelepaa, mutten saa koskaa sitä piliettiä. Saattoo joku pitää pikkuusen maalaasena, ku sanoon, notten eres enää yritä ostaa mitää pilettiä, jos nualla yleesillä vehkehillä ajelen. Ajan aina ilimaaseksi.
Se ope vain istuu mun nenäni eres ja yrittää pakottaa mua räknäämähän jotaki mulle hepreaa. Mä sanoon sille, notten tuu tälläästä taitua koskaa tarvittemaha. "Kyllä sun ny joskus pitää ittekki mennä julukisella kulukinehella," aprikootti. Mä sanoon, jonsei oo munamankeli kunnos tai auto pihas, lähären käyren.
Vaikia tapaus, lääkäriki itki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Vai silläviisiin se paskasangan kripa katkes. Ei kai siinä mitää sitte. Kyllä sä nuan sisuunnuksis opit ihan ittekses sen saman ja enemmänki, mitä siälä kurssiilla. Tulooko siälä muuten telekkarista paljo senmaankiälistä ohojelmaa vai enimmäkseen tuantitavaraa, niinku täälä? Niistä ohojelmistahan jokku kans oppii..
Kripa katkes joo ja oon viäläki vihaanen. Moon onneksi saanu siältä sen mitä halusin. Eli oon oppinu ääntämähän kiältä ja käyttämähän eri aikamuatoja. Tuloo täälä telekus samaa kiältä. Ne vanhaset vaan risoo. Aamulla sanotahan hyvää iltaa.... Noon illan uutisia, ku täkälääset ei viitti aamuhun ja päivähän tällätä mitää uutta. On kyllä ihan hianojaki ohojelmia, jokka sopiis erinomaasesti Suamehenki matkittavaksi.
Tarkootakko saksanmaan kiältä? Vaiko peräti ranskanmaan?? Muista notta joku viisas on sanonu kerran, notta ranskanmaas o jotaki mätää, miksei sitten kiäleskin. Laita kuuma peruna suuhun ja ala höväätä. Ranskaa en oo ikipäivinä lukenu, latinaa sen tilalla. Jos se taas on saksaa, niin se lausutaan melkein samoin ku kirjoitetahan: ih liebe dich...oon aivan vissi, notta tuan tajuaa nekin, lausut vaikioos paikoos niinku kirjoitetahan ja aina vaan loppuhun bitte. ...no, leikki leikkinä, ymmärrän tunteesi, oon samaa mieltä ku Millanikin, notta kuuntele tv:tä ja elokuvia yms. ei roomaakaan rakennettu yhdes päiväs, ja sitäpaitti...ei nekää osaa suamia yhtään! Mua aina hermostuttaa, ku meiltä vaaditaan aina monen kielen osaaminen...toki me osaammakin, mutta kuitenkin...Yrittäkää puhua kotona rakkahan kans sitä kiältä!!
Ei oo tämän kohoran kiäli kumpaanenkaa nuasta. Tämon kyllä sikäli Saksaa, notton ku siansaksaa. Tämon heleppo oppia, jos on tullu joskus täräätyksi ruåttiksi, englanniksi ja saksaksi. Moon eri vaihehis elämääni joutunu tuallaasten kiälten kans tekemisihin ja sentakia leherenluku onnistuuki ensimmääsestä päivästä alakaan. Mutta puhumisehen pitää tällätä jonkullaanen perunanmökäles kurkkuhun, ennenku se onnaa niin notta tämänpaikkaaset kässää. Kerran tunnin jäläkehen yritettihin kullan kans ostaa kas kepappia. Mitä, kysyy kauppias. Kaks kepappia. Kuinka monta? Puhuittihin vissihin sumeksi ulukomaata, ku ei meinannu mennä perillen. Ainaki jonos takana olova paikallinen hyymyyli äänehensä. Ei saatu selevää meille vai sille kauppiahallen.
Lähetä kommentti