On kyllä aika järkyttävää, kuinka kauan matka voi kestää kodista neljän kilsan päässä könöttävälle metroasemalle. Jopa puolitoista tuntia. Niin, kävellen olisit jo perillä. Kaatosateessa, tai sumussa, kiitos. Koko liikenne on jumissa. Kaikilla. Bussi kulkee peltilehmien vauhtia. Mites muuten.
Lähes jokaisessa ihmisen kulkuvälineessä matkaa yrittää tehdä yksi ihminen, ajoneuvon kuski. Miksi ihmeessä pitää ajella yksistään jollain viiden kuuden metrin pituisella peltilehmällä? Kysyn vaan. Meillä on sentään aina vähintäin kaksi ihmistä ja usein jopa pari haukkua. Samankokoisessa autossa, niin. Huono puolustelu.
Kun lievästi maalla asutaan, yritin etsiä suojateitä reiteilleni kurjien päivien varalle. Siis reittejä peltoteitä pitkin ja kaiken maailman makasiinien takaa. Huuppa hei, pian tuli ehdoton ajoneuvolla ajo kielletty -lätyskä tienposkeen. Tekstinä.
Ulkomaalainen ei tietenkään osaa kieltä ja homma on hanskassa. Minun suorassa lähipiirissäni ohjataan minua liikennesääntöjen noudattamiseen. Suomalaisittain. Merkkejä noudattaen.
Ajoneuvolla ajo kielletty, kielletty ajosuunta, päättyvä tie. Vain pieni osa merkeistä merkitsee jotakin. Sen huomaa siitä, ettei muutamilla ihmisillä olisi edes mahdollisuutta päästä kotiinsa merkkejä lukemalla. Päästään kuitenkin. Kotiin.
Olen ollut lukevinani sontasiionin yleisönosastosta, jotta Seinäjoellakin liikenne ruuhkautuu joissain paikoissa. Pääkaupunkiseudullakin puhutaan ruuhkista. On se kumma, jos liikennevalojen punainen pikkuisen löysää. Ruuhka on Suomessa turha sana. Eläinmaailmassa ehkä ruuhkaa syntyy; pelotetun ampiasporukan kotiinpaluussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti