Remppaa pitääs teherä

Asumma tosirakkahan vaimon ja yhtä rakkahien parin piskin kans maitopurkin näkööses taloos hyyrylääsinä. Tämon kolomen seinän taloo. Tua tarkoottaa täkälääsellä ajattelulla, notta vain yhyres seinäs on naapuri kiinni. Muita seiniä hivelöö paskaanen ulukoilima. Moomma täälä neliäs tai viires kerrokses, kuinka ny laskooki. Onko tua harianaluunen ja siälä oleva makuuhylly kerros vai ei.

Meillon vuakranantajan kans hyvä kontrahti. Vuakra on halapa täkälääsittääsin ja mullon vapahat käret entrata tätä talua miälen mukahan. Tiätysti tuan vanhan apteekkarin suastumuksella. Joka kerta ku oon täälä jotakin pykänny, tuloo kiitoskiriet isännältä. "On todella hienoa, että huolehditte kiinteistöstäni".

Tämä asetelma on täysin kummallinen täs maas. Yleensä vuakranantajat on täysiä nihilistiä, kuppaajia ja verenimijöötä. Nyt en jaksa, mutta saatan joskus palata tähän asiahan.

Nämä mun vapahat käret on lähtöösin siitä, ku kiriooteltihin vuakrasopimusta. Molin tulos jostaki rempasta ja mulloli viälä haalarit yllä. Kuvvähä toimiteltihin (ainaki kolomella kiälellä) isäntä inas, nottoon jonkullaanen värkkääjä. Mä sanoon tuahon huamiohon, jotta meillä hallamaas maalla ku on syntyny ja pitkähänsä asunu, pitää osata teherä kaikki itte.

Isäntä siitä innostuu notta: sähän pirät huushollin kunnos. Mä maksan kulut ja vuakrasta vähennetähän tyäpalakat. Kyllä mulle tuallaanen sopii. Vaikken silloon palio ollu träillä täkälääsestä kiälestä, isäntä ymmärti asian täyrellisesti ja mä.

Ny on rahat ryypätty ja takki revitty. Meni liivistä hiat ja kalossista varret. No eri ny sentähären oo onneksi nuan asiat. Meillon laskenu painespönttöö allensa ja keskuslämmitysputkien paines heittelöö tosi palio. Oon laittanu tuanne kriittisehen paikkahan käsiventtiilin, millä säätelen painesta, nottei maakaasulämmitteenen pannu poksahra.

Pitääs käyrä ostamas uusi painespönttöö ja painesta vartiootteva venttiili. Ja kuinka heleppua tua onkaan. Meet erikooskaupan hyllyjä penkkomahan ja löyrät tavaras. Tiskinassu sanoo notta, tämon ammattilaasten kauppa, mitä sä nualla vehkelillä teet. Mee kuule johonki karkkikauppahan. Yritän siinä vängätä, nottoon pohojammaalta ja meillä on opittu kaikki tekemähän itte. Mä tarvitten näitä rekkulehia toren tähären.

Kauppias mulukooloo siihen mallihin, notta kyllä tua asiakas on karaannu jostaki. Mutta keskustelujen jäläkehen raha kelepaa, viäläki pitkin hampahin. Tavara vaihaa omistajaa, mutta kyllä palavelija kattoo kummallista asiakasta siihen mallihin, nottei taira olla enää tuloosta. Meen kuitenki taas huamenna sinne.