Komiaa ilimaa ja sualaa

Kyllä pitelöö ilimoja. Öisin kirskutteloo muutaman astehen pakkaanen. Päivisin aurinko lämmittelöö hianosti poskipiäliä. On kiva vähä vähentää verhaa yltänsä. Ei oo maa jääs eikä routa hohkaa holotnaa, niinku johonaki pohojoosempa. Paikalliset on näyttäny vetänehen kaikki kaapistansa löytänehet paltoot päällensä. Soon niiren asia eikä mun. Jos viluttaa kerran.

Jos säätiarootuksis sanotahan, notta aamulla on alavilla mailla hallanvaaraa, kulukoo oranssia valua vilikuttava suala-auto lava pystys varmahan ennen postiautua. Tämä on aina alavaa maata ja hallavvaara kattotahan vissihin kalenterista. Sitä sualaa ei sitte piristetä pikkuusen tuanne teille, jalakamiähen poluullen, trapuullen, pihoollen, parkkipaikoollen eikä mihinkää. Sitä kylyvetähän oikee kunnolla varooksi joka paikkahan. Kuarma-autot ajaa kippi pystys niinku ennen pohojammaalla hiarootettihin hiatateitä. Ja kylyvinvakkamiähet hosuu ahtahis kohoris.

On sitte mukava rouskutella saappahisnansa valakooses sepelis. Luulis, notta kyllä tossu ja pyärä pitää varmahan. Se on ainakin tarkootus. Tulin melekee kuupelluurua yksiä trappuja alaha, kum mun jalaat luiskahti siinä hiaras, luikas kivi ku oli sen alla. Onneksi yks kävelykepiis kulukenu mumma sai hairatuksi mua hiasta, eikä tullu sitte sen kummempaa ku housunpersusta vähä färiääntyy valakooseksi.

Se suala on siinä päivämmittahan vetäny ilimasta vettä sisällensä ja maasta kaiken sonnan ja kulukeentunu lähikaupan laattiallen. Mustaa kurapolokua on ylevä liukastella valittemahan kalatiskistä kaikemmailman merenherkkuja ja leikkuuttaa sillä lihatiskin frouvalla pikkuusen sisäfilestä.

Onneksi joskus saa jollakin rahalla siitä kaupan erestä teleinehestä sellaasen vintturaasen kärryn. Kaikis tuntuu olovan neliiskanttiset pyärät, mutta kyllä se rollaattorista jotenkin käy, jonsei satu ittellä olemahan pinna kovin kireellä jostaki muusta asiasta. Jos sattuu, notta vaikkapa ne kala- ja lihatiskin ostokset on onnistunu, voi tulla miälehen, notta ostetahan jotakin hyvää juatavaa trönättäväksi niiren herkkujen kans omas pöyräs puoliskon kans yhyres. Silloon kannattaa kattua juamapualella siihen syämäkären pualimmaasehen hyllyhyn. Jos siinä laattialla luistellesnas sellaanen paffinen viinipönttöö sattuu putuamahan siihen sualalitkuhun, sei flitkahra niin heleposti piäniksi kus se klasinen pottu siitä toisesta hyllystä purotesnansa.

Viä ny sitte vaikka rakkis tuanne litkuhun. Nosteloo jalakoja niin korkiallen, nottei omaksi elukaksi uskoosi. Niinku joku karvaanen helikopteri menis asfalttia pitkin. Kyllä siinon sitte kauhia koirantassupyykki eres, jos tuanne saastahan on niitä sattunu kuliettamahan. Ne nualoo muuten tassunsa itte, jos sitei ihiminen oo helepannu. Ja mitä vitamiinia ne niistä sitte saiskaa.

Havahruun ensimmäästä kertaa tuahon ylettömähän sualaamisehen joku vuasi takaperi. Oikee mun piti pirättää koslani ja mennä kattomahan maantiällen, olisko ny lumisaret osunu justihin tähän tiän kohtahan. Ei ollu. Valakoonen oli sualaa.Vuarevvaihteen kylymillä leheris ja televisio kiliuttihin: Suala loppuu, suala loppuu. Mitäs nämä homespäät mitää ympäristöasioosta tiätää. Melekee kaikki vetensäkki valutteloo naapurimaan pualellen merehen, kelluu siinä vetes kakkankikkalehia eli ei. Mitäs tuallaasista, kuvvain on omas tuvas fiiniä ja katos komiat kruunut.