En tiärä olisko meirär rakit menny ylikuntohon. Tua oikeen rotuunen kuuren vanha poijammölökky katteloo joskus kulumiensa alta, jotta taasko mennähän johonku tramppaamahan. Soon kyllä aina ennen ollu heti ovipiäles vispaamas häntäänsä, ku on nähäny ulukovaattehia pikkuusen vilahtavanki. Tua karulta löyretty leiri (lady) ny on aina valamis mihinkä hommahan vaan.
Nämä piskit on saanu kyllä tänä vuanna heiluttaa tuules korviansa oikeen syrämmensä kyllyyrestä. Ei varmahan oo jäänyt palio vaikkua mihinkää rööriihin. Täs ku on ollu kaikellaasta välipäätä askarehista, on piretty nualle petikaveriille oikee kunnon liikunleirit. Mererrannas hölökättihin viikko ja heti ku silimä vältti, mentihin nualle vähääsille vuorille hiihtää klapuuttelemaha. Nyt ei kumpikaa ottanut nuata kaveruksia reppuhunsa. Vähä vooroosinsa kaivatettihin niillä hangen alta toisen maailmansoran loppuhaikujen tunnelmia.
Pian lähäremmä taas tuanne pelloolle, tai kattoo ny mihinkä, niirenkaa. Soon tua kloppi ku oikiat pohojaasjuntturat. Kotona soon ku enkeli, mutta tuala kylillä sillon omaa tahtua vaikka toisille jakaa. Puallustaa tuata flikkaa, nottei sitä viitti enää imihisten ilimoolla irti pitää. Flikka taas ei naruja tartte.
Hyvin kuvaa nuata piskiä koirakoulus käynnit. Opettaja heitti jotakin kapulaa mettähän. Flikka haki sen heti taakaasin ja heilutti häntäänsä tullesnansa. Tätä pitää saara lisää. Kloppi muliaasi tavaran heittäjää silimänmulukuaasillansa hyvin halaveksivan näköösesti. Käänti selekänsä mokomallekin kamppehiensa paasaajalle ja tuumas varmahan: Hae itte rekkulehes, ittehä sä sen sinne puskikkohon nakkasikki.
Siiton tullu tuasta koltiaasesta joku mettämiäs tai mettästäjä. Kissit, ja nua jokapaikas pomppivat kanit, ei pysy kauaa hengis, ku tua soturi vähäki pääsöö pitkälle narulle. Ensimmäästä kertaa, ku se villintyy muiren otusten perähän, oli aika sähälinkiä. Se yhytti ittensä johonaki puistos verkkoairan alta oikee paratiisihin. Tuhansia tööttöjä lähti hirmuusesti kurnutellen lentohon. No tämä keksii seuraavaksi puput. Siälä mentihin peräkanaa pää viirentenä jalakana mihinkä sattuu.
Kulukevaaset siinä vähä tiarusteli, nottonko jonkullaanen hätä. Rakin saattajat yritti kauihias paniikis kattella jotaki airarreikää, jotta villiintyny kulta saataas naruhu. Ei täs nys sem kummempaa, saatihin hihkaastua. No reikä löytyy ja piski ampaasi pian vastahan hirmuunen jänislauma eresnänsä. Vähä enenku kohorattihin, se teki täysvinkkelin. Oli niin vaikiaa päättää ketä oikee hyppööttääs. Taluttaja kirmaasi lauman perähän ja veitikka kekkas sen. Nyhän meillon melekee koko perhes täs hianos hommas, hyvä! Ja alakoo entistä mahtavamman elämöönnin. Kauan se juaksi viälä kainaloski ja mulukooli siihem mallihin, notta mitä ny.
Toinenki ajaa jäniksiä takaa, mutta se haluaas vain leikkiä niiren kans. Tämä poitsu ei sellaasta ymmärrä. On ollu vähä nolojaki tilantehia sen takia. Kerraasti olin kuninkahallisten tuvaneres, yleeses puistos ja rakki narus. Se rupes tonkimaha jonku isoon puun juurakkua. Annoon hauvan piikkuusen kaivella ja nuuskia. Itte kattelin mualle. Ihimisiä pyärii ympärillä ku kansaa. Verin vähä narusta, jotta ny mennähän. Tulihan se poikaki siältä. Jänis suusnansa.
Kerran se pääsi pimees, jonkun pimiän puskakujan mutkan taa pitkäs remelis ku oli. No siälä nurkan takana riapootettihin kissinraatua hirviäs vihas. Olin kyllä kummallakin kerralla sitä miältä, notta nua lelut oli vainajia jo ennen käsittelyä.
Tälläästä se elämä on rakkahien lemmikkien kans, joskus saa hävetä silimäkki päästänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti