Pakkelia kersojen pläsihin

Ehtoon uutisis kamera ja toimittaja seikkaali johonaki hevoosenpään kokoosten kakarooren etuaikakoulus. Muutaman vuaren ikääset pikkulikat oli pyntätty niinku kunkun vastahanottajaasihin. Korvis retaji isoot killuttimen. Vähä eri muatooset roikottimet kullaki.

Kameran kunniaksi äiteet oli laittanu parastansa, notta kullannuput olis oikee hemaasevan näköösiä. Yläpään kletut oli tiätysti aijan hengen mukaasesti avonaasia. Oli ollu sitte tiätysti paree lykätä pöherretty siävä kuantalo kletun päär reijästä läpi, ku ei korvista ruvennu kikaamahan.

Kameramiäs tai -nainen oli trendiis aijan tasalla. Välillä se tsuumas barbiihin, notta naamapakkelit ja tekoräpsykarvat eroottuu oikee kunnolla. Ei sattunu kellää tulemahan rääky silimähän, ku kuvaaja ei ainakaa näyttäny yhyrenkään kersan mulukuaasnahaan färin levinnehen pitkin poskia.

Soon komiaa, ku tänne brysänperälle puuttehen kujilleki on omaksuttu maailiman meininki. Joku aika sitte suuret tähäret tosielämän matkintapaikalta hollyvoorista esitteli maalattuja vinkujaasiansa rahavahalle. Kyllä kersaan äiteet ny sitte tiätää kuinka olla pitää.

Kakaraan pynttääminen aikuusten mallisihin taminehisihin on täälä ihan jokapäiväästä. Kakarooren pualesta on tiätysti päätetty kotona, nottei tartte leikkiä mihinää pihalla kuras tai lumes. Karvapaltoot tiätysti kärsiis, jos murut rupiaas pihalla melskaamahan. Tiatokones ja pelikonsolit piisakkohon muruulle. Yhyren suamalaasmallisen toppahaalarin oon nähäny täälä kymmenes vuares. Taisi olla jonku pohojoosmaalaasen kakaran yllä. Brutaalia kurahaalaria ei oo viälä tullu vastahan.

Molin niin haltioosnani näkemästäni, notten yhtää huamannu, notta oliko uutisporukalla joku aihes eli ei. Saattoo ollakki. Pikkukiltsien oli varmahan pitäny nosta jo ennen sian piäremää, notta oltihin saatu ne tyltättyä nuan fiiniksi ku olivat. Poijat oli varmahan saanu koisata tappihin asti ja pikkuusen piremmällekki. Ei niitä sitte palio pikkunukkien seasta näytettykää.