perjantai 12. maaliskuuta 2010

Luannonvarielua

Soon varma konsti päästä telekkuhun ja aviisien plariille, ku kahalittoo ittensä ja kaverinsa kettingiillä piänehenki määrähän kaarettavia puita. Tiätysti pitää muistaa tiaroottaa samanhenkisille toimittajakaveriille urotyästä etukätehen. Tuntuu joinki kulunehelta konstilta, mutta jonsei muuta keksitä...

Täs jokupäivä televisio oikee ahamii keskenkasvuusten kakaraan yhteeskuntavastuullista kohellusta. Jokku rohkiimmat joutilahat oli kiivenny parinkymmenen meeterinki korkuutehen umpilahoohin pyäkkiihin. Antikristuksen aikuuset mettäkonehet vain möyrii tasaasehen tahtihin ja kuarmapiilit kulietti kottaraaspönttöövärkkiä johonku. Varmahan niille puis ilakootteville luatoystäville johonku pajahan. Onhan ny pöntööntekoaika.

En tiärä sitte peliättikö siälä korkialla lujaa. Ainaki siältä tultihin lujaa alahan, notta kaarna krapaji. Tiätysti poliisi pikkuusen suasitti maallistumista ja palokunta jonkun verran kiihrytti apinaan ajatusmaailmaa letkuunensa ja nosturiinensa.

Kettinvarustuksis riakkunehet meni nyhtyriä maijahan, ku polisiisedät pikkuusen kauluksista ohojas. Sitte alakaski oikia luannonsujelun hätä agentiillaki. Mettä oli täynnä toisellaasten luantoystävien kopuusia. Muutama niistä ku oli menny läjähän, poliisit äkkäs notton mones asukkahat kotona. Sitte toppas jännitysnäytelmä. Urhiat laivartijat talutti riskupartaasia käytetyn näköösis kletuus viihtyviä ja luannon helemahan täysin sopeentunehia miäshenkilöötä toisihin umpiautoohin ku niitä kettinkiystäviä. Varmahan hotellihin sitte viätihin.

Telekus hakkuun pualesta riakkunu ja sille luvan antanu likikaupungin pormestari on saanu kansalaasilta nuhteeta, ku se oli menny antamahan luvan kaataa kumohon niitä maapallon happivaroja ylläpitäviä pökkelöötä . Kyllä tuallaasen tuskan ymmärtää jokahinen, ku ilimasto on muutenkin menny aivan sekooksihin.

Mä oon jääny johonki esihistorialliselle aijalle ja sikäli en osaa enää nähärä nykyysiä asiooren tärkeysjäriestyksiä. Mettää puilta, tavatahan sanua. Jokahittes liikenneskualemas kuulemma yhteiskunnat menettää hirveetä summia riihikuivia ekuja.

Kukaa ei oo muistanu ainakaa mulle laskia liikennesuhuriihin verraten, notta onko kulutusjuhulista piänehenki luantohon vapaaehtoosesti vetääntyny halapee raatona yhteeskunnalle. Varsinki ku se tapetahan kotiansa isoolla pökkelöllä päähän lyären. Uskomatoonta, nottei asuukiille keriinny sattua mitää kengelle käypää. Kukaa ei ollu etukätehen nuasta oikeesta luantosankariista sen kummemmin kantanu muresta, mutta ne puut ja muut...

Pääasia on, jotta yleesöllä piisaa kaikellaasia sirkushuvia.

Täs on lähikylämmä luantokoto hyliättynä. Mettä on tästäki viäty ympäriltä. Nahkasoffakkaa ei oo pitäny asukkia kotona.

1 kommentti:

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Olipa ankeen näköistä (strutsea Ruotsissa pidetään kuin nauta-karjaa, vähän korkeemmat aidat vain).