Yksinkertaasiski asioos tuloo saara käytännöllistä kouluutusta, jos ei muuten tosiasioohin usko. Tämän sai huamata yks meirän perhestuttu karvahasti. Justihin oli pomollensa käyny viälä pahemmin. Kellekkää ittelle ei voi sattua mitää toivomatoonta. Näin on ihimisen miäli.
Ystävättäremmä lähti ostamahan kaupasta kakaroollensa leipää, ku nei syä puurua. Käveli kärrykopille, ku ajatteli ostavansa muutaki. Kaivoo kukkaronsa palttoonsa sivutaskusta ja kollasti luukkuhun sopivaa kolikkua. Löytyyhän se.
Kaupan eres seurusteli isoo sakki joutilahan näköösiä ryhtipoikia. Poijat lähti kans kaupan ovia kohoren. Ohoh, ovella tuli piäntä tungosta ja poijjat pyyti hianoona miähinä anteheksi frouvalta. Ei se mitää, tuumas koltiaasille.
Ystävämmä lappas kassan remmille leivät ja muut nauskuuset ja rupes tapaalemahan lompsaansa. Ei lompsan lompsaa mihinää. Ovella syntyny ruuhkanpoikaanen selevis heti frouvalle ja ku koto oli vain muutaman saran meeterin pääs rosvopaikasta, kerkes kualettaa kaikki korttinsa puales tunnis.
Pomollensa ei käyny yhtä hyvin. Soli periantakina ehtoolla kaupas ja ruuhka järiestettihin pomollen kassan jäläkehen. Rosvottu ei kaivannu kukkaruansa ennen alakuviikkua. Silloon oli henkilöpaperiilla ja muilla tokomentiilla pystytty järiestämähän jo pankkilaihnaaki. Siten tiärä, kuinka soon maharollista, mutta jokku pankit on lauantaisinkin auki.
Kumpiki ihiminen laittaa nykyysin kärryrahan jo kotona taskuhun. Ryhtipoijjat ku perää asikaasia ja niiren lompsan paikkaa. Sitte vaan hässäkkä aikahan ja lompsa vaihtoo omistajaa. Jokku koittaa olla niinki ovelia ja pikämiälisiä, notta voivat seurata asiakasta tuntikausia, ennenku hässäkkä järiestetähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti