Lauvantakina rakas katteli netistä ruakaohojeeta parin päivän mohomelluksehen. Ihastuu johonku ihan tavallisehen kalaruakahan ja yhtä tavallisehen kananjalakaevähäsehen. Lupasin lähtiä arvoosan kokkieherokkahan kans mettästämähän saalista. Toivoon kumminki, nottei tarttisi ongelle mennä eikä kenenkää kanatarhahan höyheniä pemistämähän.
Ensimmääsestä kaupasta löytyy jäätynehiä kananjalakoja. Nojoo, tuarehet olis parempia, mutta olokoho ny. Näin kyllä hyvät kerittimet hyllys. Tuatesseloonteon jäläkehen ne oli puksipuun leikkuunäpsyttimet. Ku ei tahtonu mamman risetin tavaraa löytyä, ostaa paukahutin ne kerittimet. Ajattelin myähemmin hommata lampahia klasinallen. Sais sitte omasta haasta hyvää kaalisoppavärkkiä. Tämä investoonti oli osa pitkäjänteestä touhua. Rukki varmahan pitää kans ostaa ja karstat. No, vähä viälä orottelen.
Seuraavasta puarista löytyy pikkuusen maustehia ja vihanneksia. Sitte tärppäs ku kolomannes oli Norian lahanaa, eiku lohta. Hyväs kalatiskis olis ollu kuulemma hyvää tong-nimistä lahanaaki littiämpää elukkaa. Oli forellia, turskaa (yäk) ja lentokonehella kiikutettua Viktoorian järven ahaventa. Ei lentokalaa kiitos. Onkohan se norialaanen lentäny? En osta enää, jos niin kuulen.
Meilloli viälä korianteri hukas ja muita yrttiä. Neliäs puari ei ollukkaa mikää kioski. Soli seurun suurin monen hentaarin halli. Ei mitää kiitos. Viirennestä pikkukaupasta löytyy risetin loput värkit, vaikka risettiä oli jo kokki joutunu miälesnäsnänsä oikoomahan.
Näin heleppua on kaupootteleminen ku sen taitaa. Vain viis kauppaa ja roinat oli kasas. Ensimmääsestä puarista ostetut jäiset kintut oliki sitte sopivasti sulia kotona, nottei muuta ku ahkerahan tyähön kokopäivän reisun perähän. Vähä kyllä piti haukkoora näkkileipää ja huitaasta maitoplöröt päälle, notta jaksoo autella kokkia ja valamihin ruaan ihimettä.
Varovaasesti kysääsin murulta, notta jos siirryttääs kotomaisehen perinnesruakahan, niin saataas tavarat yhyrestä puarista. Mitäs se perinnesruaka sitte on, tivas kokki. Sanoon notta kalia ja makkara. Suasitti mua pitämähän leipäluukkuani kiinni, jonsei tuu parempaa puhetta. Koitin sen koommin olla suijaa omis oloosnani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kyllonki meillä täälä Kraaterijärven rannalla heleppua, kun ei oo ku Osuuskauppa ja Siwa. Son melekeen ostettava sitä, mitä hyllys sattuu olemahan (eikä muuten aina palijoa oo!). Ei auta konstaalla tualla lailla ;-)Joko teillä muuten talavivalakosipulit kurkisteloo maasta?
Turskasta aivan samaa miältä tääläkin pääs! Vai notta kerittimet ostit, mä haluaasin alapakoota, ei meiltä huvit puutu. Sitten sulla pitääs olla...en mä tieräkkään, mitä lampahan villan langaksi saattaminen pitääkään sisällään. Mutta kerraasti oon lammasti keriinny ja sille tuli haava, siihen loppu mun sellaanen tyäntekoni, viäläki puistattaa, ku se elukka sai kipiää. Molin varmhahan alta 10 vuatta silloon. Lammas piti kaataa maahan, soli kans aika rankan näkööstä, ei se suasiolla kanveesihin menny. Vai oot sulukenu leipäläpes koto-oloos, sonkin joskus paras vaihtoehto, nottei sulle aleeta eilistä kaliaa lämmittämähän. Minen oikeen tykkää lammaslihasta. Mun feivoritti on sika.
Millan; mullon ainaki kolomel laasta talavivalakosipulia. Hyvin on nostanu vartensa. Yhyren lajin on vissihin vähäänen routa kammeltanu osittaasin ylähän. Tälläsin ne eileen paremmin. Talavenkestävä normaalisipuliki lykkää hianosti vihiriäästä.
vilukissi;mentihin taas aamulla lammasketan ihitte. Isoot lampahat ja kakut oli ottamas aurinkua pihalla ja näykkimäs ruahua. Aikuusilla oli selvästi talavipalttoo yllä, mutta niillä kakuulla vain hentoonen karvannöyhtä suajanansa. Kyllä oli hianua perheidylliä kuitenkin.
Lähetä kommentti