Naapurin pesuhuanehen katolta on hyvä sihirata oikee likiotoksia. Vastakkaasen ökytaloon aurinkopaneelien päältä saa aamupäivällä hianoja vastavalohon räpsähytettyjä silhuettikuvia. Jos mustarastas vaan päästää pesänteelmäksensä likille, on puska-airan raosta otetut kuvat pikkuusen tirkistelyhenkisiä, niinku olla pitääki. Paparatsin pitää kyllä olla varovaanen, nottei krannin kanat revi housunpersustaa palakehenkiälille.
Lähären uhumakkahasti krekoolimaatöihin johonku aikahan pelekis polovihousuus, kummisaappahis ja näppylähanskoos. Yllätyskuvaajat on tottunu orottelemahan tähtiainesta ja kameranlaukuus on varmahan kaffipullot ja pikkuusen voikkuleipää. Jonsei oo, voin nokotella sumppia evähittömille omalla laittehellani ja tariota IKEAsta ostettua Leksand-näkkäriä.
Moon jo tarkkahan räknänny, minkälaanen tärkiä yhteeskunnallinen asema mulle julukaastavien kuvien perustehella kelepaas. Pirän sen ny viälä omana tiatonani. Uskoosin, notta rohkia vetoni johtaa hirviähän julukisuures paistattelemisehen. Valikootten sitte vaan palio maksavat tiarootusvälinehet kyselemähän multa merkittäviä asioota julukisuudes elämisestä.
Haastattelujen aikana sitte knapitan tröijyni kunnolla, nottei vaan mun kumpikaa rintoopiälihaiveneni näkyysi. Se tiätääs sitte lisähynää, jos vaikka korvanlehtiä raottaasin piponi alta. Naapurimaan julukikroikoottelija pääsi risitäntin akaksi. Toissapäivääses leheres se keikisteli iliman housuuta. Onkohan siltä menny lompsa köykääseksi vai miston kysymys. Kestojulukkiksen maharollinen mahalasku ei mua kumminkaa millää lailla masenna.
2 kommenttia:
liian realistinen kuva mun makuun..
Mulla on kans ihan oma satumaailmani, mutta sitä ei tärvele inhorealistinen ympäristön näkeminen. Koitan joskus yrittää kattua saunanluukusta tätä isua maailmaa, mutta liikaa havaattoo siältäki.
Lähetä kommentti