Rauskanako?

Mun eilinen itte aiheutettu onnettomuus oli itte asias vahinko. Miälenosootuksellisesti kannoon sontaluukkuamma pihan kautta autotallihin. Oli pikkuusen lipoosta väylälläni ja mä ensin ja sitte se televisio teki laupeuren siinä jäällä. Mä oon ehejä, mutta se televisio ei oo enää. Olis varmahan pitäny heittää ainaki yks ajatus operaatiota kohtahan ennen sen toteuttamista.

Mun siivousvimmani oli perustehellinen. Nöyhtäsin kaikki rakinkarvat johonku tuuttihin ja siirtelin kaikki häirittevät kolehet tiältäni. Mua on raistellu kauan turhanpäivääset vekottimet tuvasnamma. En oo mihinkää uskohon tullu, mutta inhottavin otus mun kämpäsnäni on aina ollu televisio.

Jos olisin yksineläjä, sontaluukkuki vois joskus napsahtaakki auki. Mutta ku soon aina auki, mun sialuni rupiaa hytäjämähän inhua. Televisiolla tapetahan vahavaki ihimissuhuret ja miksei löyhäki.

Jos kaharella kusipäällä on teoreettisestikki vain pari kolome tuntia päiväs aikaa olla yhyres hereellä ja koko sen aijjan täyttää television ihanat soundit, kyllä rupiaa jotaki osapualta nyppimähän. Saatta olla, nottoon teheny täs elämäni vaihehes viimmeesen tekoni.

Lähti hollantihi. Sanoo ostavansa television. Sanoon, nottei me tarvita sellaasta ainakaa kymmenehen vuatehen. Saa nähärä.