maanantai 25. tammikuuta 2010

Jonotuslappo

Tultihin armahan kans koronkoneskauppahan. Heti ovisuus tötterö tariooli jonkun maailiman jonotuslappoja. Nonii, toisehen kauppahan, sanoon kumppanukselleni. Mennähän ny eres kattomahan sitä meinnaamma värkkiä, posmotti ääni mun takanani palio rauhallisemmin ku olin itte saanu kiliaastua asiani.

Ku ei ollu mihinkää prottumia, pyärrin takaasi ja irvistin sille numerokonehellen sen sivuutte hiihrellesnäni. Katteltihin niitä vekottimia tai mä vaan haukottelin, ku oli taas kerran jääny luentaklasit tyynyn viärehen ja tekniikka oli präntätty tosi pikkuusilla puukstaaviilla.

Muru sitte, notta hän menöö hakemahan sellaasen lapon, notta sais palavelua. En saanonu mitää, lähärin siitä hiippaalemahan mulle mialuusia leluja kohoren. Olin kuuhaallu niitä hetkuusen, ku mulle koukutetahan siihen mallihin, nottolis ny siälä alakuperääsellä hyllyllä palavelua.

Oliki niin hyvää palavelua, notten oo koskaa nähäny. Nuari miäs esitteli meille erimerkkisiä laittehia ja toimitteli kaikes rauhas niiren ominaasuuksista. Meilloli aikomuksestamma jonkullaanen kuusa. Merkiis oli palioki erilaasuksia ja esittelijä oli itte rauhallisuus ja jätti ammattitairostansa uskomattoman hyvän kuvan. Antoo asiakkahan aivan itte päättää minkä vekottimen haluaa, eikä sekaantunu päätöksen tekohon millää lailla.

Moon aina heti hampahat irves, ku mun pitää ruveta joirenki lappojen kans jonottamahan. Ny suarastansa ihannoottin tuata järiestelmää. Kukaa ei tullu kattellesnamma kyselemehän, notta kuinkas voitaas herrasväkiä palavella. Kukaa ei tullu nykimähän kesken kaiken hiasta sitä kauppiasta, ku se teki töitänsä. Kyllä siinä tunti ittensä asiakkahaksi, ku se posmotti vain meille eikä kellekkää muulle. Kiitokseksi sai kans kirioottaa kaupat.

Sain ny kärsimättömyyteheni niin hyvää lääkettä, notta oksat pois ja pala larvaa. Mullei teoriaskaa pitääsi olla koskaa mihinkää kiirus, mutta heti ku pitää vähäki jonottaa, mulla rupiaa keittämähän täysillä. Yhtehenki kauppahan jätin kolome kertaa peräkanaa kärryni kassajonohon, kun joku älykääpiö rupes mua sisältä päin hutkimahan. Mua ei haittaa yhtään, vaikka kiäsisnäni olis jäätelyä tai mtä muuta sulavaa hyvänsä. Kärry jää siihen paikkahan, ku rupiaa jono kikaamahan ja mun pääs pörräämähän. Suames en oon koskaa joutunu jonottamahan sanan varsinaases merkitykses.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Kaikista parhaaten ihimiset jonottaa kauppojen kassoolla ku mihinään virastos. Itte en koskaan luata siihen, notta toivomani ihiminen olis töis, ku mä päätän mennä virastohon vaan aina selevitän onko se siälä ja olisko sillä mulle aikaa, ku päätän mennä. Kaupoos seison kiltisti jonos ja katton, ku kassalikka lappaa tavaraa liukuhihinalla ja miätin, että taas nuan palio lähti kiloja pihalle kaupasta.

räpättäjä kirjoitti...

Kotikaupungissani oli aikanaan (mahtaa olla vieläkin) urheilutarvikeliike, jossa kauppias itse oli mahdottoman puhelias ja jäi joka asiakkaan kans kiinni suustansa. Ihan sama vaikka ei olisi ollut muita myyjiä paikalla, kauppias vaan jatkoi juttuaan tämän yhden kanssa. Jono kasvoi ja asiakkaat liikehtivät levottomina, mutta puhe vaan jatkui. Mutta sitten, jos joku asiakas kyllästyi jonottamaan ja lähti kaupasta ulos, niin jopas juoksi kauppias vaikka korttelin perässä ja sai kun saikin asiakkaan palaamaan takaisin kauppaan. Sitten kauppias palveli tätä asiakasta, vaikka hän olisi ollut jonossa viimeinen...