Pitiköhän sen muruni justihin ratkaasevimmalla hetkellä ruveta kyselemä, nottookko jo viäny roskapussit, ookkos pannu auton lämmitysjohtohon? Kyllä tuallaaset olis keriinny kysyä muutaman minuutin päästäki.
Molin silloon pikkuuses pintehes. Olin tullu yksistäni lentään sinne kotokylälleni jollaki Boeingilla, numerua en pannu miälehen. Olin laskeentunu siävästi siihen Napuen taistelutanterehellen. Kones oli sitte siinä mua orotellu nöyrästi hyvän aikaa. Oli tullu lunta aika lailla. Sain sen konehen kumminki kahalootettua nätisti siihen tiällen lähtönousua varten.
Mulla tuli miälehen, notta voi nousu epäonnistua, ku mullei oo eres minkäällaasta konehen tyyröökouluutusta eikä kokemusta, muuta ku yhyrensuuntaanen lento Euroopasta siihen taistelutanterehellen. Tiällei ollu palio lunta, mutta siinä pyryn pualohoosella pellolla oli aikamoonen triivu. Majattelin, notta tuahon voi tarttua siipi ja moottori voi hörpätä palioki lunta kituumihinsa.
Kamppasin siinä eres takaasi ja sitte muistin, notton melekee naapurikyläs yks tuttu liikenneslentäjä. Sehän vois ammattimiähenä nostaa vekottimen ilimahan ja viärä sen sitte vaikka Rengoonhariuhu samalla tankattavaksi ja mä voisin siitä sitte jatkaa yksistäni. Oon justihin näppäälemäs sen paremman lentäjän numeroota, ku mulle ruvetahan toimittelemahan turhanpäivääsiä, eikä annettu kattua leffaa loppuhun.
En tiärä, onko äijä pirättäny turhia tutajamasta, ku pystyy ihan rauhallisen arkipäivääsesti tuas unes ajattelemahan. Joskus on ihan älyttömiä kääntehiä. Mittakaavat pakkaa aina muuttuulla ja vuasituhannekki uniallakoos. Matka oli täs unes pääasia, siinei millää lailla puututtu siihen, notta minkä tähären olin liikkeellä. Ja sen lentokonehenki mä laihnasin nuav vaa joltaki kaverilta, joka oli mua pikkuusen opettanu sitä ensin tyyräämähän.
Mä en ehtoolla enkä yällä lukenu mitää lentsikoohin liittyvää. Notta uni tuli vaan jostaki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti