Rupesin kauteeraamahan jonkullaasen siivouksen kans ehtoopäivällä. Ny on tääläki leppoonen talavi ja siitä sain hianoja visioota, mitä pitääs justihi ny teherä. Ensin hyärynnin kaikki hikipaitani pyykkikonehesehen. Kuuma ohojelma päällen ja sitte parin tunnin perästä kletut pakkaasehen retajamahan.
Koko homma alakas tuasta. Sitte vittoon matot ja soffatyynyt lumihankehen. Viis senttisehen. Ku taloon yhyren kerroksen pasillipesät oli hangella, rupesin jynssäämähän nurkkia. Jos olis rakas aamulla ruvennu täälläästä hommaa suasittelemahan, mullolis ollu varmahan tähärellisempääki tekemistä. Mä sain itte päättää mitä teen ja soon mullen tärkiää.
Mä pöllöö en eres ajattele minkäänlaasta suunnitelmataloutta. Jonsolisin keksiny vaikka heti aamulla ruveta kauteeramahan, mullolis koko tupa ny raikkahan oloonen. Ny kumminki suunnittelen jatkavani pian sen jäläkeken ku kauhiaääninen naapurin kukkoo on pirättäny kanojensa heräättelemisen seuraavan kerran. Joskun tuntuu, notton kanat paksukorvaasia.
Täs kohoras on ny hiano istuskella, ku ei rakkien haivenet tai hilsehet tuu kituumihin. Oon tämän kohoran saanu reirahan. Huamenna on monta kertaa isoompi homma, mutta on varmahan äijäki motivoontunu huamatesnansa ilimastomuutoksen taloon sisällä.
Mun lumella putsoot ja pakkaases pyykkiä kuivattaminen varmahan tuaa kysymyksiä naapurillen. Ne varmahan pitää mua ihan kolloona, tai sitte ajatteleloo, notta nua jääkarhujen kaverit ny on tuallaasia. Pikkuusen erikoosia, ku niiren lelukki ov varmahan ollu piänenä ihan jääs ja liukkahia.
Yhyren kristillisen nuarehkon naapurinfrouvvan kans ehtoopäivällä höväättihin postilooralla. Meinas, notton kova talavi menos. Mä tiätysti myäntelin. Kysyy sitte, nottonko sun kotomaas yhtä kalsiaa. Viisasin sormellani reituusen pualivälihin ja sanoon. Mun tuvan katolla Suames on näin palio lunta. Piti vissihin vitsinä. Ei taira tiätää mistoon kotoosin ja viälä kropsua evähänä. Suamen naapuri mullen lumenpaksuuksista tyoimitteli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti