Melekee jokahisenä päivänä rookan rakkilenkillä yhyren kataloonialaasen rakkia kans tuulettavan herrasmiähen. Joka ikinen kerta se rupiaa mulle toimittelemahan, kun sillon ikivanha kivitaloo Barcelonan likellä.
Joka ikinen kerta sanon, joo muistan, sun sukulaases nyt asuu metriä vahavojen kivien sisällä ja sä muutat sinne, ku akastas tuloo pensionääri. Joka kerta se muistaa muistuttaa, notta on vuakrannu tilansa maat sukulaasellensa maav vilielystarkootuksihin.
Joka kerta se muistaa, nottoli hällä ennen yks rakki ja sen, notta säälistä otti tappopotuamiollisen katurakin hoitohonsa ja kaveriksi sille toiselle. Muistan oikee hyvin senkin, notta varmahan pikkuusen mua nuarempi pappa harrastaa taistelulajia. Muistan jo etukätehen senki, notta hoikkuutensa salaasuus onki tuas harrastamises.
Täs ny ei olisi erikoosta se, notta levy pyäriis samalla kiälellä. On toimitellu mulle asiansa ainaki kolomella kiälellä. Ei katalooniaksi, ku on mun huamannu vinkuvan sitä murtehellisesti. Oon vääntäny vähääset kataloonit kurkustani ja kysyny, onko tämä espanjaa. Sanoo, nottei oo, son ihan eri kiäli. Yleensä näin pääsen herrasmiähestä erohon. Sen ottaa pääkkylääsehen mun kiälivammaasuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Et oo koskaan koittanu vastata sille ulkomaanelävälle omalla murteellasi???
Räpättäjä: Ei oo tullu miäleheni toimitella omalla laillani sillen. Ny rupian yrittämähän.
Hih! Sitä haluaisin olla kuulemassa :D
Samaa kans kysyn, notta mitäs jos päästelisit murtehella koko litanian ja naurat aina välillä tosi rehvakkaasti ja sitten jatkat matkaa tyynesti. Uskoosin, nottolis sillä näkemisen arvooset ilimehet. Sanot vaikka lopuuksi, nottaa sua päännii kiälivammaaset kuulijat...heheheheheheh
Lähetä kommentti