keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Sato melekee mahas

Moon toimitellu moniotteesehen tuasta suurisuuntaasesta klasinaluusvilielmästäni. Niin isua touhua soon, notta kyllä tämä meirän soffakämppä taitaa olla alaltansa isoompi, ainakin tuahon juuresmaahan nähären. Kyllääntymisehen asti oon siitä pläntistä paasannu ja ny tuloo vihoviimmeenen hölinä. Tämon raportti.

Syksyllä maahan tälläämääni puriua syätihin tiätysti kaiken talavia samoon ku valakosipulia ja tavallista sipulia. Puriua oli niin hemmetisti, jotta sitä piti ruveta kesällä jakamahan tutuulle, ku suus alakas maistumahan pelekkä leherellinen sipulikasvi kaiket päivät.

Perunat syätihin maasta sitä mukaa ku ne pullistuuli syäntikokohon. Juuriin niitä suurimpia kärellä koko vartta kaatamati. Mitei keriitty heinäntekokuuhun mennes syärä, tällättihin paffilootahan ja otettihin Suamehen evähäksi. Samoon suurin osa valakioosta kuulahista lähti evähäksi. Raaimmat jäi mustille rastahille nokittavaksi. Tiättihin, notta kypsyyvät pois ollesnamma ja tippuuvat. Juhannuksesta alakaan mansikkaa on lykänny nähin asti. Viimme vuanna 22. lokakuuta syätihin viimmeeset.

Yhyren lajin vaaramet ja punaaset puskamariat pisteltihin vattahan ja lopuusta turahutettihin menunlirahrus. Mustan marian puskalle annoon moottorisahaa. Hernehiä kans saatihin evähäksi hyvät kyllänsä, mutta pääosa jäin tuanne kuivamahan ja tippumahan maahan. Saamoon käytihin pavuulle. Tein sitte kokeeksi viälä varres olevista kuivista mötikööstä soppaa muutaman kerran. Sev verran on ny jyviä jo valamihina maas, notta hernestä ja papua varmahan lykkää ens suvena mistä rookaa.

Kovista omenoosta saatihin niin hyvää sosesta notta meinaa viärä kiälen, ku sitä saa pyhäästä kropsun päälle. Ny viälä tuloo yhyren lajin vatuusta ruma korttelillinen päiväs ja muutama mansikkakin viälä kerkiää punaaseksi. Kypsymistä orottaa enää karhunvatukka. Sitte on kaikki kunnos.

Oon pitäny kesän jäläkehe plänttini kesannos, ku oli niin hirmuusesti tullu roskaa. Muina vuasina mullon ollu tähän aikahan tulos toinen sato, mutton liian roskaanuttavaa hommaa teherä jatkuvasti niin.

Oon ruvennu tälläämähän pikku hiliaa uusia valakosipulia maahan. Apupaskoja kun en käytä, oon teheny maahan perunavaon näkööstä uraa. Oon täyttäny sitä sitte puusta puronnehilla omenoolla, perunankuarilla, ja kaikellaasella maharollisella elollisella jättehellä, ruahonleikkuujättehelläki. Kun oon uran peittäny, sitte tällään siihen yläpualelle valakosipulini. Siälä ne rontot mätänöö ja sipulini saa ruakaa.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Lyhkäänen siänehen

Ei tartte ny palio vaivootella ittiänsä siänehen menos. Koppa ja puukkoo kätehen ja kellarin ovi auki. Siitä puuportahien reisipuusta alakaa likimmäänen siänivilielys. Matkaa tästä soffalta on ensimmääsehen maronlakkihin viitisen meeteriä.

En oo viälä selevittäny, notta pirättääkö hengitys, jos nuata rupiaa mohomeltamaha. Pitääs löytää joku siänikiria. Mä en oo koskaa meinannukkaa syärä sellaasta siäntä, jota en tunne. Nuoren lakit on sellaasia viiren sentin kokoosia halakaasialtansa ja noon sellaasia ruskehtavan harmaita. Lakin päällipuales on ruskeeta nurkkaasia laikkuja. Aivan ku se kuari olis joinki repeelly kasvaesnansa.

Samas trappupiäles on kasuanu toisellaasiaki siäniä. Noli ihan lahottajasiänen näköösiä ja ne mä annoon hiliaa kuivaa paikoollensa, mutta näistä ev viälä tiärä. Vaimo on kova lukemahan salapoliisirompsuja, kyllä se varmahan selevittää näiren suvut ja synnyt.

Täkäläänen rakennuskulttuuri suasii näitä lähietuusia siänivilielmiä. Räystähät on ihan turhia. Pääsööhän vesi virtaamahan seinääki pitkin. Nua meirän kellarin traput on joku rakentaja tällänny suaraa tiiliseinähän ja viälä muurannu kaikki ilimaraot kiinni. Täkälääsis seinis ei tiätystikkää oo minkäällaasia eristyksia. Ei eres sitä kellarin seinää oo millää lailla eristetty märiästä ravasta. Kyllä sitte siänet tykkää tuala pimiäs ja kostias.

Moon hommannu jo joku aika takaperi uuren reisipuun niitä trappuja varten. Flankun pääs oli punaanen leima LUVIA. Eileen tarvittin sitä puuta tällinkinä, ku klasia pesin. Hyvä oliki, ku ei notkunu yhtään. Pitääs ny vaan malttaa se vissihin tällätä sinne mihinkä son hommattuki. Muuten vaimo menöö tänttä ränttää kuupellurua pyykkikoppansa kans alaha kellarin laattialle. On tullu pikkuusen notkiat jo niistä trapuusta ja vähä pritkuuki jo.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Taas ihimisten kirioos

Viikko takaperi köllährin sängynpohojalle suarin vartaloon kerien. Ryiin melekee keuhkoni pihallen ja väliaijjat tärisin hirviäs horkas ja yritin saara maailimaa kiruksihini, niinku joku ahaven rantahiaras. Ei ollu villisikaflenssua ei, eikä oo viäläkää. Nämoli vain näitä mun satavuatisia.

Ei oo minkäällaasta astmaa, ei oo mitään allergiaa, ei minkäällaasta keuhkojen tiaros olevaa vikaa eikä ollu mitään kulukeella olovaa tautia, eikä syräntautia eikä mitään lääkärien järiellä seliitettävää. Kerraasti, ku pääsin täs ihanuuresnani oikee huippuvireesehen, tuli tinnitukset ja kaikki. Silloon joku nuari lekuriflikka täs naapuris tälläs vahingos sellaaset rohorot, notta sain olla sej jäläkehen monta vuatta ku ihimiset.

Kymmenkunta vuatta sitte olin tämän mysteerin takia pallooteltavana Suames neliä vuatta eri paikoos. Mitää selevyyttä ei tiätysti tullu. Revittihin paloja kehkoosta moniotteesehen, puhaltelin tuupiihin aamun illoon lääkkeen vaikutukses ja iliman. Poliin sairaalapyärällä ku lykättihin pakkaasilimaa kiruksihin. Tehtihin kaikem maailiman maharolliset testit ja pelleelyt. Ei tullu koskaa mitää selekua mistää. Lopetin omaehtoosesti lääkäriis tramppaamiset, ku se vaikutti ihan turhalta monivuatises tyhyjänpäivääsyyresnänsä

Oliski päässy vaikka eläänlääkärihin, asia olis varmahan jo selekiä ku pläkki. Suamaalaases kipiänhoiros asiaa yritti ronkkia vain ulukolaaset kiältä taitamattomat läskikäpälät. Osasko ne eres niitä tutkimustuloksia tulukita? Tuskin. Ja sitte kukaa tuntunu ottavansa asiaani päällensä, eli vastuullensa. Joka kerta mua tenttas, siis vain tenttas, mitä eksoottisemman hipiäänen tohtori aina vaan hianommalla mongerruksella evästettynä. Aina uus lekuri alootti aluusta ja samasta pistehestä ku erellinenki.

Ny meinaan tällätä tämän maan lekurit selevittämähän asiaa. Täälä ainaki otetahan vastuu potilahasta ja teherähän kaikki maharollinen asian selevittämiseksi, eikä eheroteta heti psykolookista konsultaatiota. Voi olla, notta pääs on vika ku suksi ei luista.

En oo tiätysti itte mikää lekuri, mutta vaivani ja historiani on mun itteni. Ku kelaan maharollisuuksia taurin alakuperähän, tuloo ensimmääsenä miälehen pakkohiihtokilipaalut kakarana monen kymmenen astehen kimottehes. Ei ollu mitään pakkaasrajoja ennen, ku piti lähtiä maakuntaviästis oman kuntansa pualesta suksittelemahan.

Kerraasti viästi lähti Jurvasta aamuhämäris kolomenkymmenen astehen kuivuures. Olin ensimmääsellä osuurella. Multa katos koko latu ja torellisuuren taju. Klapsuttelin vaan etehenpäin eres menevän klapinaa kohoren. Viälä kaharen tunnin päästä tohuutin samalla lailla, ku justihin vaihtohon tulles. Soli vissihin hualtajien miälestä huanon kunnon merkki, ku ei saanu tohuutestansa pirättämähä.

Johonaki vaihehes tuli pakkaasrajaksi -25. Mitä silläkää oli merkitystä, ku kymmenet ihimiset huakaali siinä mittarin viäres elohopian kehitystä seuraten. Yleensä peli ratkes sillä, notta kisajäriestäjät painoo lämpöösellä peukalollansa siihen mittarin paluukkahan, notta saatihin mittarinvartehen passelit näytöt.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Kummallista on

Pitääs vissihin päästä pian johonku koiravapahaasehen viruttesehen. Mullon sellaanen tuntu, notten oon enää vapaa ihiminen. Joku russelin rakki seuraa mua koko aijjan. Sais eres nukkua rauhas joskus, jottei huakaalisi koko aijjan mun kituumihini.

Joskus, ku rakkahani tuallaasta eliötä tänne haaveksuu, sonoon aika rumasti. Oliko se ny notta vain kuallehehen rumihini yli. Soli viälä rumemmin artikulootu. Tuumoostelin, notta kaikki elämän piänet nyansikki menöö huus helevettihin, jos täälä pitää jotaki rakkia ruveta huusaamahan.

Kyllä tämä täs ny menöö. Vissihin on omat jalaan jäliekki tullu sev verran lyhkääsemmiksi, nottei tartte kaikkia maharollista yrittää touhottaa. Kyllon sitte hianua ku saa oma kruppiki liikuntaa, kua nuata rakkia narun peräs jarrutteloo.

Hoh hoijjaa.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Kituumet pihallen

Ev varmahan Uluvilan kansakouluskaa ollu viälä, ku isäni rupes mua viämähän johonku Seinäjoen rapakujien sairaalahan. En tiätysti ollu kärryyllä, mikoli lahtarien suunnnitelma. Vanhemmillani saattoo olla.

Mulle tällättihin jotaki vastemiälisiä truuttuja hengenpitoelimihin. Ei ollu silloon vissihin ku eetteriä piänen kakarankaa tainnutttamisehen. Joku äijjä sitte repii mun kurkustani jotaki rojua, notta veri tirskuu.

Kuki arvaa, nottei tua tapahtuma millää lailla auttanu tulevihin yhteiskuntasuhtehisihini eli luattamuksehen aikuusihin ihimisihi. Sattoo se projekti olla kohorallansakki, mutta mun sisu taistella itteni perähän kasvoo silloon kakaratasosta melekee nykyysellensä.

Nykyysin ov varmahan hianompia tainuttamistaitoja ku silloon. Ei ollu häävistä tulla Sarpolla kotia heti rusennuksen jäläkehen. Piti tiätysti olla kovaa naamaa ja yrittää olla oksimata niitä ränttyjä, mitoli jääny kurkkuhun ajalehtamahan.

Kuraraittiset

En oo viitiny tänä päivänä lukia, mitä on Östermyyras elämä. Pässinpäiren yhtehenliittymä varmahan rupiaa ammuskelemahan 18 -vuaren pyssyyllä köyhia ja kaikkia muita toistaitoosia.
En onneksi asu siälä hevon persees.

Jonkillaasta järkiä orottaasin siinä teirän päivähoitoasias. Häpeen silimät päästäni, jos joku luuloo, nottoon kulukenu sen terän kylännä läpi joskus.

Onko joku perkelehen uusseinäjoki joku valtakunta, vai? Pitääs tällätä kaikki päättäjät johonku paliuhun. Sais siinä sitte henkitorees kattua omaa etuansa.

Mistä helevetistä Seinäjoella on oikee kysymys? Oikiasti?

Hyvää pakkaa tulemahan

Joskus toimittelin rautaromusta ja maasturin vantehesta tekemästäni pihakeittolaittehesta. Oikee taoon raurat, niinku Hannuseppä ennen. Ov vähä ollu kalavesta ja tuulen henkiä, nottei oo saanu kokeella tekelestänsä käytäntöhö.

Rakas oli tuanu ny jonki kuallehen sian kylykiä. Tälläsin valakian siihen putkikepin nenähän hitsattuhun maasturin kerihin. Ku noli kuivia ne klapit ei mitää, pian mulloli elämäni paras piharuaanlaittopaikka eresnäni.

Oon kaikem maailman kekälehillä ja kaasupullon hengillä yrittäny lämmittää fläskinpalojani. Ny oli itte tekemä ja kaikki kuvitellut ongelmat huamiohon otettu värkki. Ei perkelehenkää ongelmaa mihinää. Fläskien polttaminen oli ku luamisen tyätä

Mun vannes keittiö kääntyy siihen keppihinsä nähären melekee ympyrän . Sen yläpualelle on räitty krillitällinki , joka kans kääntyylöö mihinkä mä sen väännän. Pitääs viälä löytää joku kuupano ratustukseni päälle. Tai, mitä joku rästäsvuato haittaa kunnon tekelestä.

Tautia piisaa

Jonson tämän palstan kirioottajalla palio itte huamaamatoonta pääntautia, ei oo rakikkaa reiras. Nuaree notkotteloo pää alahappäi ku maansa myyny etninen valakoihoonen. On sillä lääkitys voimas. On tullu tästä hirviästä mölyämisestä vissihin korvatulehrus.

Huamattihin tua, ku tuli rakista vaitonaanen ja kaivoo siävällä sorkallansa koko aijjan lerppuansa. Puristeli kaaliansa niinku jotaki siältä pois ajaaksensa.

Toisellon häntä melekee irti. Se syää koko aijjan sen ulukoneman tyviä. Seutu on ihan karvootoon ja kauhialla ruvella. Ku tuaki on vähä viisas, lopettaa heti tyven jäytämisen, ku sanoo tuikiasti sen nimen.

Sillon jotaki persetrauhasvaivaa ja son ny justihin taas elukkalääkäris. Kyllä tuloo näiren lemmikkien pito kans hintoohinsa. Ennev vanahaan maalla rakit ja kissit kuluki mihinä ne tahtoo ja söi sellaasta suurusta, mitä luamakunnan herroolta sattuu jäämähän. Ei niitä elukoota enne mikää vaivannu.

Jonsei ny ota huamiohon naapurin Tossea. Soli vissihin kaapin aluuses kasvanu, ku silloli niin lyhkääset jalaat. Silloli luultavasti jotaki henkisiä traumoja jostaki. Eisunkaa ny niistä lyhkääsistä kintuusta, mutta mistä mä tiärän.

Se istuu aina taloon maitoprykyn alla ja saatteli juaksullansa ja äänellänsä kaikki sivuuttekulukijat. Sitte se vainuunen Tosse äkkäs meirän isoon mustan kollikissin Masan. Masa luuli tiätävänsä kaikki turvareitit pihapiiris, muttoliki pyryyttäny liiverin aluusen reunan täytöhön lunta. Ei ollu kissi suunnitellu mitään vaihtoehtoosta pakoreittiä ja Tosse raateli sen sympiksen jauhelihaksi siinä seinän viäres.

Mikähän siinon oikee taustalla, ku toiselta pitääs saara hengityksen loppumahan. Asia ei oo millää lailla eläämellinen, ku lukoo lehtiä siälä tahi täälä.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Iränpualohoonenko neva vai kusiaasperä

Joku aika sitte ihimettelin Östermyyran perhepäivähoitua ja sen perähän tehtyjä älyttömiä päätöksiä. Tiärä ny sitte mikä tuallaane Östermyyra oikee on. Varmahan joskus rannikolta talsii joku luantoihiminen Jouppilan vuaren laelle. Saattoo olla, nottei ollu silloon ravasta tehtyä laskettelukasaa siälä.

Maharollisesti jonku kusipää kuninkahan lähettiläs tuumas; nevantakuunen tai kusiaaspesän takuunen paikka on tuala iräs. Mä luulen, nottei viittiny kunkku lähtiä mäe ala mistää sivistyksestä toimittelemahan. Taisi lasketella Ahonkylähän ja siätä Koskenkorvalle ihimettelemähän muinaasta nuijajotaa. Santavuarellahan tämän asian kans ei oo mitää tekemistä.

Kuningas maharollisesti kuseskeli Kurikan Miataas kulukeesnansa jonku kiven taakse. Ainaki yhyren paikan nimi viittaas tuallaasehen. Kylloli vahinko, nottei monien kohtalooren uhuri, suksittelija, kansanerustaja viälä hengittäny silloon. Olis tullu varmahan rakentavia ajatuksia yhteiskuntakehityksestä. Niinku vaikka vaalitukiasioosta.

Klumppuja päälaki täynnä

Minen ny käsitä, ku nua ampiaaset on ruvennu tosisnansa sotimahan mun kans. Tai itteasia hyäkkäykset on ykspualisesti tullu niiltä pörriääsiltä. Minen oo viälä uhaannu niitä millää lailla. Jonsei noo julistanu klasinaluustani yrianaseettomaksi vyähykkeheksi, rupian laukoomahan takaasi joillaki mannerten välisillä ohojuksilla. Niitähän saa ryssiltä kivasti, jonson lompsa kunnos.

No, mullei oo, notta ajattelen ny ensimmääsenä jotaki halavempaa molotovin koktailia niille tarioolla. Siinäki on kyllä omat vaaransa, ku vanaha homeskorva rupiaa valakian kans krähtäämähän. Voi tulla pahee tulos ku oli Turuun palo ennen.

Jotaki ny kumminki pitääs keksiä. Mullei oo eres mitää paukahtavia pyssyjä. Nualipyssyn kyllä äkkiä tekaasis nuasta mun itteni kasvattamista pampunvarsista. Kataja olis kyllä paree joutti, mutta mun yks ainua kasvatukses olova on viälä liika hentoonen.

Yritin mennä pualisen jäläkehen koriaamahan satua (sato). Pihanperällä kilutteloo viälä mansikoota ja vattuja ja piikkipuskis karhunvatukoota. Tein nopeeta hyäkkäyksiä kuppineni sinne. Sain joinki mariat taltehen muutaman uskaliahan rynnäkköni jäläkehe, mutta pääkupoli on niiren ystävien luatia täynnä. Tottapa rakkahani arvostaa ehtoolla mun urhiaa ruaanhakumatkaa. Sen näköö.

Ei rakkinikaa niistä soranhaluusista yhtää perustanu. Toinen juaksi pörriääsiä karkuhun ja häjyysempi yritti knoppia niitä lennosta suuhunsa. Pirin sille liävää vahavemman puheen. Ymmärti se, viisas ku on, notta voi tulla kipiää niiren lennokkien piikiistä kitalakehen.

Mulloli sitte niiren sotajalakaasten lentopaikan viäres viälä pari sangoollista omenoota puus, jokka olin tuumannut keittahuttaa ehtoompana soosiksi. Lähärin tavoottelemahan sotasaalista isoon kuppini kans. Ei, paluuperä tuli heti ensimmääsen rynnäkön alakajaasiksi. En saanu yhtää omppua nykäästyä, ku jo juaksin hirviäs pakokauhus tupaa kohoren turvapaikka miäles.

Piti tällätä toistaitoonen aivosto raksuttamahan parempia seleviytymismaharollisuuksia. Heti muistin, notten oo periny mitää keskiaikaasta haarniskaa, jonka vois kiskaasta yllensä, tai moon karottanu sen johonku, niinku tapaastani on. Löyrin sitte jonku hupullisen paksun talavivaattehen. Tumpuloottin sen ylleni ja reimitin hupun niin tivihisti kaalihini ku vaan saatoon. Vetääsin sitte viälä toppahaalarit siihen päälle ja toppakummisaappaahan jalakoohini. Kätehen verin hitsarin pitkävartiset kätyymet.

Tarkkaalin varustehisnani sitä nyppimätyämaatani vähä erempää ja hiioon hyäkkäyssuunnitelmaa. Oli tärkiää lähestyä kohoresta niin, nottei maanpuallustajat heti havaatte hyäkkääjää. Suunnitelmis oli käyttää salamasoran taktiikkaa.

Ei siinä sitte ollu tuskanuitua, omput on ny tuvas. Uskon, nottei vastustajani oikee äkänny, nottoon tällänny itteni tosi mahtavahan passiivisehen puallustuksehen. Kukaa vihulaasistani ei ainakaa panssarini läpi ulettunu töykkääsemähä. Pikkuusen kuumahan tua homma oli, ku celsikset viisoo aluun kolomattakymmentä.

torstai 17. syyskuuta 2009

mitähä?

Otinko mä näiltä palstoolta eileen jokku loparit vai? Hatkat. Kyllä pitääs pohojalaasen möllykän olla puheensa mittaanen. Huamasin justihin, noottoon taas jotaki lässyttäny tänne. Minkäs yhtyehen tahi laulajan tuatantua se olikaa, notta levottomat käret. Soov vissihin sellaasta ny.

Kaiken huippua on, notta sain sinne helevetin Pohojammaallekin piilomajahani ratustettua ittelleni jokku nettiyhteyret kesällä. Mitä mä siälä nettiyhteyksilläni tarkootan? Vissihin sitä, nottoon koko aijjan kiusaamas kunnon ihimisiä ajatuksisnansa. Emmä saa enää siäläkää piilotettua sormiani mihinkää.

Mä rupian pian hilaamahan jalgratastani hiilivarastosta näköösälle. Ku juaksemises tuloo aina jotaki murtioomia johonku takajalakojen osihin, aloottan kipiää tekemettömän kuntoolukauren. Jos pyärääly ei tunnu hyvältä, siirryn staattisen voiman käyttöhön. Olisko joku purieslauralla sompaalu jotaki tai ralliauton tyyrääminen?

Hyvältä tuntuu

Otsikkoni karkas äsköön blankkona taivahan tuulihin. Mutta uusiksi. Tuntuu kyllä kelepooselta, ku on saanu justihin 89 vuaren ikääsen äiteensä kans praatata. Väittää ittiänsä pualisokiaksi ja pualikuurooksi. On se vaa nii, nottaku miälipoika soittaa ulukomaasta, kuulo paranoo heti. Minen tiärä millä perustehella oon miälipoika. En ainakaa tekemisieni perustehella. Sen tiärän.

Kuurooki tuli taas kuulevaksi. Soon kumma, ku joku pitkä matka ja telefooni vahavistaa vanhan aistia. Soon kans kumma, notta äiteeni puhuu tästä ja eilisestä päivästä, eikä siitä, mitä tapahtuu ennen talavisotaa. Sei muistele yhtää sellaasia asioota,kuinka hianua oli, ku jäätynehellä ryssällä mäkiä laskettihin.

Naapurinrouva, ökyemäntä Suistamolta kotoosin, oli pirättäny hengityksensä. Siitä soitin. Ku niiltä naapurinfrouvilta äijät pantihin maanaluusehen, frouvista tuli hyvät kaverit. Kävelykeppien kans ei enää haitannu ihimisten arvostuksis taloollisen tai mökkilääsen tausta.

Soitin sille äiteelleni monehen kertahan. Oli ollu sirkistelemäs syksyn viimmeesiä auringonsäkenehiä. Vähä tuli täälä kaukana hätä, ku ei emoni sinne tefoonihin heti keriinny könytä. Tälläänen pallinaamakin voi hualestua. Ny on täälä kaikki hyvin ja sillä äiteelläniki. Sitä vaan harmittaa, ku sillei oo siälä palavelutaloos puhekkaveria. Sanoo, notton ympärillä vaan pelekkiä vanahuksia ja kukaa ei muista mistää mitää. Ei eres nimiänsä.

Sitte ne kiiruhut hoitajat on ihan hoit tollana. Äiteeni kusoo ja paskantoo omaehtoosesti valakoosehen kruusikuppihin, mutta hoitajat kampiaa sen sänkyhyn ja rupiaa vaihtamahan sille kuviteltua vaippaa uutehen. Kyllä pitääs saara ihimisarvo Suameski jollaki konstilla takaasi. Varsinki Kyröös, johona ollahan pikkuusen tavallista leviämpää muutenki.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

orotettua

Laitan tämän luukkuni ny hitahalle vaihtehellen. Siirryn postiloota kirianpitohon. Ny näin toistaaseksi.

Mitä nua täälä teköö

Kyllä pikkuusen panoo ajattelemahan, ku rakkimma mulioostetoo nenänvarttansa pitkin mua kohoren. Ensimmääsenä tuloo miälehen, nottoonko muistanu heiluttaa nuata tarpeheksi maisemis.

Taitaa mulla olla vastuu nuasta, ku pystyn arvostelemahan naapurin ylilihavan leidin koiranulukoolluttamista. Minen mitää tiärä, mutta mun rakkini haluaas liikahtaa enemmeän ku kakskymmentä metriä. En halua ny mitää prinikoota, mutta nämä kusipäiset ääliöni on vähintään tunnin lenkuralla joka päivä. Eihän näiren hermostoosta tuu mitää selekua, jonsei pehemitä ensin kroppaa.

Taitaa jollaki lailla liittyä rakkielämähän seki, ku hianojen retkeelykenkien pohojat on useen koiranpaskas. Pikkuusen ottaa kuantalohon, ku huamaa suksiensa haisevan eheralta. Mullei ittellä oo minkäälaata sivistystä, mutta joka rakkilenkille otan paskapussit föliyhyn.

Mua saa tiätysti vituttaa mikä vaan. Kaikkiin rumimmat sanat saan sanotuksi silloon, ku liukastun justihin paskannettuhun koiranpaskahan. Äly hoi ittellä, mutta kans sillä paskattajalla.

Mummat pihallen

Suuri ja uusi ökykunta siinä rautateiren risteyskohoras Pohojammaalla näyttää mahtiansa mummillen. Mummat ei voi olla enää perhepäivähoitajina alenevahan sukuhunsa nähären. Yhtä lailla liipaasimella on paapat.

Jos joku mumma on perhepäivähoitaja, sen perillisen ei saa tulla mummalle eres päivä- eikä yäkylähän. Soli se Jouppilanvuaren viäres olova ihimiskasaantuma päättäny nuan. Piru ku muistaas ketä siälä älykyläs asuu. Eisunkaa tälläästen älyttömyyksien jäläkehen paikas asu enää ku taajaman johto ja ne joita ei uutiset kiinnosta.

Täs päätökses on sellaasia asioota, joita ei voi pelekän nettijutun perusteella käsittää. Ensimmääsenä tuli miälehen, jotta jokku tykkää sukulaasten saavan parempaa kohtelua ku viarahien. Jos nuan on, kyllä tuloo viälä erikoosempia asioota miälehen.

Perhepäivähoitaja on varmahan niin nöyrä, notta hyväksyy tuallaasen pässinpäisen päätöksen vastahakoosesti. Oli kuulemma ollu kuultuna alan ihimisiäki. Minkä takia jonku maharollisen kateuren takia pitää teherä tällääsiä kestämättömiä päätöksiä? Tunnen palio perhepäivähoitajia. Niillon miälesnänsä palio suuree vastuu yhteiskunnasta ku jollaki politiikkapäättäjillä.

Mua raisteloo tuallaanen seinäjokinen ammatin aliarvostaminen. Panisin nurkkahan häpeemähän kaikki kokoukses ollehen päättäjät. Tottapa osaatta hävetä.

tiistai 15. syyskuuta 2009

kiäliä

Vanhimaanen tyttäreni oli Itikas kiäliä lukemas. Ajeli silloon mun möykkymaasturillani lukkemahan ja takaasi. Kerraasti oli menny takakummista ilimat pihallen alareunasta. Sotteloo sitte isällen neuvvua saaraksensa.

Varovaasesti sitte kysääsin, nottookko mihinä kohtaa siälä Nurmoos. Sanoo olovansa jonku yhteestaloon kohoralla ja siinä painiäijjät koko aijjan tramppaa salillensa. Kysyyn siltä, nottookko tyhymä, vastas notten oo. Jonson painiäijjiä ympäristös, tee ittes avuttomksi. Nosta sitte noukkapelli pystyhyn ja nopiaa.

Oli sitte nostanu noukkapellin pystyhyn ja ruvennu olemahan avutoon sen hirviän suuren maasturinsa viäres. Ei menny ku pikkuusen aikaa, ku komia lauma painijoota nosti sen yli kaharen tonnin auton ylähä nuav vaan, notta nopiemmat sai vaihretuksi ehejät pyärän mun avuttomalle flikalleni.

Kiälistäkö mun piti höväätä?

Niinpä

Löyrin koiralenkillä kastanjoota. Niiton palio lajiisnansa ja pirin pärin ympäri puistikkoja. Rakkahani sanoo joskus, notta kaikkiin karvaasin on parahultaasta syätävää. Ei mullollu ollu mitää tiatua, kuinka nuasta saarahan suunpainikesta.

Pikkulättypannulla sitte niitä kuumootin häjys öliys. Mullei ollu minkäällaasta tiatua, notta koska nua pähkinät olis ollu kystä huitaasemahan naamahani. Jollaki käsittämättömällä vaistollani otin puhkivat pähkinät johonki kupihin ja rupesin niitä sitte jäytämähän. Perunalta ne maistuu.

Ku ihiminen on jostaki surenvitunloukosta kotoosin, on kaikki etehen tuleva uutta ja ihimeellistä. Kastanjat! Mitähän ihimehiä viälä puusta putuaakaa!

Järkiä kätehen

Luin justihin jostaki lakiesityksen valamistelusta. Kakaroota ei sais enää grillata autos tupakin kärvennyksellä. Moon monehen kertahan huamauttanu parkkipaikoolla tupakin kärventämisestä etupenkiillen jämähtänehiä kansaalaasia. Kakarat piirtelöö takapenkillä jeesuksen kuvia paperiihinsa hirviäs usvas. Yleensä huamautus otetahan henkilökohtaasena vittuuluna ja silimät muliahteloo vaaraa teettelevästi. Niiv vissihin piää reakoorakki.

Mun yks hyvä kaveri oli kans kerraasti sääliny kärvennykses ollehia kakakaroota takapenkillä. Knoputteli sivuklasihin kertuaksensa hualensa. Sei ensin huamannu, kuinka helevetin isoo se etupenkillä istuva emo oli. Ku tuli siältä savusta pihallen, kaverini piti keksiä salamannopiasti kaikki maharolliset pakokeinot. Ei saanu turpahansa, mutta likiitte piti. Jalakojen vikahan solis se turpahan saanti ollu.

Ennen vanahaan polteltihin paperossia tuvas ja autoos, oli läsnä kakaroota taikka henkilaitoja. Soli oikeus, josta ei ymmärretty millää keinua antaa perähän. Hyi se.

Moon kaikes pahuures kans läsnä, mutten oo koskaa oppinu tupakkia imeskelemähän. Yks tuttu lääkäri manas ku ei oo koskaa oppinu polttelemista. Sanoo opetellehen hartahasti tuata miälestänsä jalua taitua.

Minä siinä sitte yksinkertaasena kansalaasena tiarustamahan, nottonko tuallanen taito sum miälestäs kauhian tärkiääki. Tohtori ei loukkaantunu mun alakeellisen kysymykseni takia. Sanoo sitte: Oon yrittäny opetella pössähyttelemähän, muttei tuu hevon paskaa, ku en osaa imutella eres tupakkia.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Kipiää teköö

Pitääs yrittää olla olovanansa. Niin teenki ny. Yritän täältä kattella yhyrelle kaverinpoijjalle autua. Järkyttävää, ku nuaret ei kässää, notta takapyärävetoonen tappoauto menöö ihan mihinkä sattuu, ku kattellahan huippuja nopeuksis.

Toivon mukahan kaverinpoika on asiallinen. Mun tiätääkseni ei ainakaa humalluttavien emnehien kans räppää.

Jos masennus on sitä, notta koko aijjan vituttaa, son täälä ny. Valakaasisko miälen lottovoitto tahi jonku jäläkelääsen uskomaton onnistuminen johonaki asias?

Oon kyllä kiriaalija Katri Utrion kans samoolla linioolla, notta tällääsille kääkyyllen pitääs saara joku nukahtamispilleri. Senku malttaas huitaasta kaalihin, ei olisi huamisesta muresta. Kyllolis yhteiskunnalla paree olo, ku ei olis turhia kustannuksia mitää tekemättömistä. Ei tarttisi tällätä uurestansa jo kerran sotkettua vaippaa housuihin.

torstai 3. syyskuuta 2009

Rahastajien valtakunta

Ev viitti enää tämän jäläkehen puhua sanaakaan kallihista Suamesta. Etoo koko aihes. Tavallisilla asioolla hiippaallesnamma meiltä otettihin monta tonnuusta. Yks ajoneuvofirma on kyllä myäntäny tekemänsä virhehet, mutta suaritukset on maksettu ja rahat on jollaki muulla ku mulla. Täälä ny sitte kattellahan kaappien periltä jotaki sikanautaa tai tonnikalaa. Jotaki aina löytyy, notta päästähän Suami -vapahasehen elämähän

Moon yrittäny aina ostaa tonnikalani tomaattisoosis. Ny kätehen tuloo vain jotaki vetehen lemmehrytettyjä kalapurkkia. Kyllon pohojalla ajatukset Suami- riamuloman jäläkehen. Oon tuumostellu, notta minkä tähären mun pitääs sinne lähtiä tulevaasuures. Kaikki mun kaikuni huuteloo jostaki mäensyristä, nottei minkää tähäre. Soon melekee ku Ilimajokinen huuteli Santavuarelta kaiulle; Ostanko viinaa vai leipää. Kaiku ihimetteli; vai leipää.

Minen muista tälläsinkö oven lukkohon Suamesta lähtiesnäni. Soon ainut järkevä reisu minkä sinne teen, ku lähären kattomahan lukitusta. Täälon kaikki hianot paikat likellä. Paitti tiätysti Helsingin oopperataloo. Mun sukulaasuusasiooren hoito maksaa vain osasen, ku lennätän ne tänne lentokonehella. Voi olla, notten koskaa enää tramppaa Rapakujaa tai muita hianoja Bulevardeja.

Mua vituttaa Suami -sana. Finland on palio paree.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Mä täs

Kyllon erikoosta, notta kaikellaanen huinaaleminen on ny plogiis tähärellistä. Mulle tuli vilukissiltä joku villisikaflenssu kaikellaasihin muisteloohin. Rupian ny laittamahan tyynyäni hyvähän asentohon ja tällään jonkullaasen kynänpätkän ja paperia tyynyn viärehen.

Pränttään sitte ylähä, kattolistan reunaha, ku tuloo muisteloota. Mun äiteellä oli ennen joku Tapoolasta lähteny vanhapiika täti johonaki ameriikas. Se lähärätti joka joulu seleviytymispaketin kuriahan entisehen isänmaahansa meille.

Kyllä mua hävetti pisamanaamaasena pikkukollina lukia sen tärin pränttiä. Soli sitä miältä, nottollahan Suames täyres puuttehes ja kuriuures. Oli vissihin toverien vallan aikana hilipaassu ameriikkahan.

Nolis ne kiriehet ny mialuusia lukia, mutta taitaa mennehen muuriparan sytykkehiksi aikoonansa. Mullon näkömuisti ja voin viälä kymmenien vuasien päästä nähärä valokuvana silimisnäni nua kiriehet. Oon huamannu, notta olosuhtehet vanahojen kirieeren muistamisehen pitää olla otolliset. En tiärä mikkä, mutta haluaasin nähärä viälä joskus ikivanahaa pohommaan kiältä.

tiistai 1. syyskuuta 2009

umpeloora

Vilukissin sivuulta jäi tuumoosvaihret päälle iliman kytkimen polokaasua. Umpelo, umpeloora. Kyllä kukin käsittää, mutta miston perääsin? Nenä vuataa ku trontilan oja. Kai oli Trondi niminen taloo, jonka prunni vuati kesät talavet.

Pitääs kyllä tuumoostella erilaasten sanojen ja sanontojen perähän. Itte oon selevittäny jotaki aikoja sitte maatunehien sukulaasteni sanoja. Oon pitäny monia ihan ittestäsä selevinä, mutta sitte ku oon eri kiälisis mais trampannu, oon huamannu, notta sanan tai sanonnan alakuperä onki tullu laivalla joskus Hiiripeltohon. Vanahahan viänti ja tuantisatamahan.

Mä vähä epäälen, jotta melekee kaikilla kyrölääsperääsillä on sukuhaisua jostaki erempää. Äiteeni suku tuloo meleko varmahan Hollannin, Belgian tai Ranskan Flanderista. Mitää toristehia mullei oo, ku kaikki asiakiriat poltettihin Turuus ja Tukholmas 1500 -luvulla. Oon yrittäny selevittää, mutta maharollises sukuketjus on jo milioonia ihimisiä.

Varmaa tiatua on olemas belgialaasen uskonnoos vainotun rauran ammattilaasten siirtyminen Ruattin Jällivaarahan ja myähemmin Orisbergin kartanon alueelle. Asujakunta värkkäs rautaa ja oli kumma eristääntyny joukko. Niille tuatihin alakuperääsmaasta viinit ja muut hyvät tavarat silloon ku suamalaaset piti viiniä märäntynehenä mehuna.

Ainaki sukunimi Hahne on kyröös nuata peruja. Olis mukava ku joku jaksaas jahkaalla näis asioos.