Lähtö tuloo

Tiistaki aamulla meinaan olla kolomelta laivas, joka viää mun Suamehen. On tosi palio epävarmuustekijöötä ilimas. Pirssini on kolamattakymmentä vuatta vanaha naapurinpaapalta kolomella saralla ostettu melekee ruasteetoon sakemanni. Poliisit otti paapalta kortin pois pikkuusen ennen ku se lakkas hengittämästä. Klohonii kuulemma toisten vehkehiä kauppaan pihoos.

Mei ostettu aikanansa tuata vehejestä mistää paapan säälistä. Me oltihin sitä miältä, notta tarvitahan sitä, ku nykyaikaasemman värkin klasit piänistettihin parkkipaikoolla ja liikennevaloon kolomitteehin. Tuuminki oli, notta tuallaasehen vanahahan riapuhun nua tilannessosialistit ei vänkää. Muttei vanhaa autua jaksanu kukaa meirän ihimisistä vääntää mihinkää parkkiruutuuhi ja se jäi tuanne kellarihi heittehellen.

Yks päiväntasaajan toiselta pualelta olova miäs lupas sen hakia, muttei se koskaa ilimaantunu meillen. Siitä sitte sain päähän päläkähtämän, nottei Suames tartte koslaa mihinkää ruutuuhin kruuvata. Takaperi ajamisen vaihretkin on ihan turha.

Ens ja seuraavalla viikolla meinaan suksitella Lauhanvuares aamusta iltahan. Siälon tavallisesti tähän aikahan ihan hianot kelit. Yleensä siälä ollesnani oon hiihtäny viälä äiteetten päivänäki, ku muutaman kilomeetrin pääs jo pannahan kaurankäpyjä ravan alle.

Soon se Lauha satakuntalaasten Lappi. Noon sen keksiny jo aikaa. Mutta pohojalaaset ei ymmärrä, notta hiihtämähän voi lähtiä etelähän päin. Voi siinolla sekin, nottei siälä oo pahemmin hilipatahippaa-paikkoja ja ryypykki pitää ottaa omasta potusta. Hyi se.